Oliko palkinto täydellinen yllätys?
Kun sain kutsun Enklaavin vuosijuhlaan toukokuun lopulla, minulle mainittiin, että olen ehdolla palkinnon saajaksi. Ei kuitenkaan ollut selvää, millainen palkinto se olisi, kun jaossa oli useita pystejä. Vaikka jotkut kollegani arvelivat, että kyseessä saattaa olla Vuoden opettaja -palkinto, en voinut uskoa sitä ennen kuin kuulin nimeni julkistettavan.
On todella hieno tunne tulla opiskelijoiden palkitsemaksi. Minulle se on äärimmäinen tunnustus kovasta työstäni ja intohimostani opettamiseen.
Miksi arvelet, että opiskelijat valitsivat juuri sinut?
Kun Enklaavin puheenjohtaja Ida Mattila julkisti nimeni juhlassa, menin sekaisin tunnekuohusta. En tahdo muistaa Mattilan puhetta kunnolla. Palkintotekstissä sanotaan: "Tämä luennoitsija kehittää jatkuvasti uusia innovatiivisia opetustapoja, jotka kannustavat ja motivoivat opiskelijoita osallistumaan ja antamaan palautetta. Tuo palaute otetaan aina huomioon kurssien parantamisessa. Luennoitsija pyrkii vuorovaikutteiseen oppimiseen ja opiskelijat ovat kuvailleet häntä hauskaksi ja rennoksi – ihmiseksi, joka on todella kiinnostunut siitä, mitä opettaa."
Opiskelutapani on auttanut minua suunnittelemaan opiskelijakeskeisen oppimisympäristön, joka on sekä intensiivinen että dynaaminen. Opiskelijat voivat opiskella sitä, mistä he ovat kiinnostuneita. Roolini ei ole opettaa universaaleja totuuksia. Pikemminkin haluan herättää kiinnostusta tärkeisiin aiheisiin ja näyttää tapoja tutkia näitä asioita asiaankuuluvia teoreettisia kehyksiä ja analyyttisiä työkaluja käyttäen. Opiskelijat suhtautuvat oppimiseen aktiivisesti, eivätkä vain omaksu tietoa passiivisesti.
Olet International Business and Entrepreneurship (MIBE) -maisteriohjelman johtaja – mitä se antaa ja ottaa?
Näiden parin vuoden aikana, jotka olen ollut MIBE-ohjelmajohtajan roolissa, olen ymmärtänyt, että ohjelma ei ole kurssikokoelma. Sen sijaan ihmiset – opettajat ja opiskelijat – työskentelevät yhdessä oppiakseen toisiltaan ja kehittääkseen itseään henkilökohtaisesti ja ammatillisesti. Tässä roolissa minulla on etuoikeus työskennellä läheisessä yhteistyössä satojen upeiden ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. Minulla on ilo nähdä heidän edistymisensä. Toivottavasti minulla on positiivinen vaikutus heidän elämäänsä.
Kuinka montaa kurssia opetat ja missä viisauttasi pääsee omaksumaan?
Rehellisesti sanottuna kurssien määrä, joilla olen mukana, on melko suuri, mutta useimmissa tapauksissa kyse on ryhmätyöstä ja yhteisopetuksesta. Saattaa olla vaikea uskoa, mutta viime vuonna olin mukana 10 eri kurssilla. Panokseni vaihteli hyvin pienestä, kuten vierailevien luennoitsijoiden opettaman kurssin koordinoinnista, päärooliin kurssin ohjaajana ja kurssisuunnittelijana.
Kanditasolla opetan pääasiassa kolmella kurssilla: International Business Essentials, Applied International Business ja Cross-Cultural Issues in International Business. Maisteritasolla opetan pääasiassa kursseilla Global Business Environment ja Internationalization of the Firm and Global Marketing.
Olin mukana myös kahdella Authentic Leadership -kurssilla, toinen oli jatko-opiskelijoille ja toinen tohtoriohjaajille. Ne kehitettiin osana EU-rahoitteista hanketta.
Mistä pidät työssäsi eniten ja mitä muuttaisit?
Pidän loputtomasta määrästä kehittymismahdollisuuksia sekä henkilökohtaisesti että ohjelmallisesti.
Toisaalta aika ei riitä kaikkien kehitysideoiden toteuttamiseen. Yritän löytää tapoja, joilla saada opiskelijat nykyistä enemmän mukaan ohjelman kehittämiseen. He voisivat esimerkiksi edistää ohjelman mainostamista sosiaalisessa mediassa kansainvälisten hakijoiden houkuttelemiseksi tai kehittää omaa ohjelmakohtaista alumnisuhdestrategiaamme.
Kerro hieman historiastasi – miten päädyit LUT-kauppakorkeakouluun?
Ensimmäinen kohtaamiseni LUTin kanssa oli vuonna 2009, kun minut hyväksyttiin MITIM-kaksoistutkinto-ohjelmaan. Pian valmistumisen ja yhden alkuunsa tyssänneen yrittäjäprojektin jälkeen palasin Pietariin, jossa minua odottivat sivubisnes ja työtarjous.
Uravalmentajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätin kuitenkin hakea tohtoriohjelmaan Pietarin yliopiston Graduate School of Managementiin (GSOM). Mielestäni se oli ylivoimaisesti paras johtamisen tohtoriohjelma Venäjällä, ja sain oppia maailmanluokan professoreilta. Nautin koko vuoden kestäneestä vaihdosta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja osallistuin kansainvälisiin konferensseihin.
Kun osallistuin McGill International Entrepreneurship -konferenssiin Paviassa vuonna 2012, tapasin tietämättäni tohtoriohjaajani Olli Kuivalaisen ja dekaanimme Sami Saarenkedon, jotka pitivät siellä tohtorikollokviota eli tieteellistä keskustelutilaisuutta. Suhasin tuohon aikaan työmatkoja Pietarin, Helsingin ja Lappeenrannan välillä, ja asetuin vasta vuonna 2014 Lappeenrantaan, jossa jatkoin tohtoriopintojani ja uraani LUTissa.
Millaisen tutkimuksen tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?
On unelmien täyttymys, kun pystyy koostamaan kurssin, jota haluaisi itse opiskella. Näin kävi viime vuonna, kun teimme yhdessä kollegani, tutkijatohtori Agnes Murtolan kanssa Introduction to Business and Culture in Finland -kurssin. Kutsuin hieman oma lehmä ojassa teollisuuden parhaita professoreita ja vierailevia luennoitsijoita puhumaan itseäni kiinnostavista aiheista.
Kurssin konsepti osoittautui hyödylliseksi minulle ja muille Suomesta enemmän tietoa haluaville kansainvälisille opiskelijoille, mutta yllättäen myös suomalaisille. Kurssin ensimmäinen pilottiversio sai erittäin hyvää palautetta, ja nyt Agnes hoitaa sen, kun minä olen vain taustalla.
Mikä on mielestäsi urasi kohokohta tähän mennessä?
Enklaavin Vuoden opetteja -tunnustus on ehdottomasti urani suurin kohokohta tähän mennessä. Minulla on tässä ammatissa vielä paljon kehittymismahdollisuuksia, opin jatkuvasti uusia asioita ja testaan erilaisia opettamistapoja. Tutkimuksessa olen tekemässä jotain suurta, ja toivottavasti minusta kuullaan pian lisää myös tällä saralla.
Mitä tekisit elääksesi, jos et olisi tutkija?
Luulen, että olisin vaihtanut ammattia monta kertaa ja päätynyt akateemiselle uralle joka tapauksessa. Rakastan työtäni, ja Vuoden opettaja -nimitys on todiste siitä, että olen oikeassa paikassa.