M&M-kortisto toimintamallina
M&M-kortisto on korttipakka, jonka aiheena on työn merkityksellisyys ja merkityksettömyys. Työn kokeminen merkityksellisenä on noussut tavoiteltavaksi hyvän elämän rakennusaineeksi. Sen on nähty heijastelevan positiivisesti esimerkiksi työtyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Työn merkityksellisyyden kokemukset ja niiden ymmärtäminen ovat olennaisia työntekijälähtöiselle työelämän uudistamiselle. (Allan ym., 2019; Bailey ym., 2019; Both-Nabuwe ym., 2017; Martikainen, 2022; Salonen & Tapani, 2020; Steger, 2019.)
Koettuun merkityksellisyyteen vaikuttavat paitsi työntekijän henkilökohtaiset tavoitteet, arvot ja elämänkokemus, myös työn, organisaation ja yhteiskunnan laajemmat olosuhteet (Lysova ym., 2019). Merkityksellisyys muotoutuu jokaiselle henkilökohtaisesti, erilaisissa työn olosuhteissa ja on sidoksissa elämän ja olemassaolon olennaisimpiin kysymyksiin. Tämän vuoksi työpaikoille on vaikea antaa yleispäteviä suosituksia siitä, millaisilla toimenpiteillä työntekijöiden moniulotteisia merkityksellisyyden kokemuksia voi tukea (Bailey ym., 2017; Lips-Wiersma & Morris, 2009).
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että merkityksellisyys rakentuu sosiaalisesti yhteisöjen kesken, ei pelkästään yksilöllisesti tai työn olosuhteiden ohjaamana. Kollektiiviset keskustelut aiheesta auttavat vaalimaan merkityksellisyyttä ja suojautumaan merkityksettömyydeltä. Siksi M&M-kortisto ohjaa työyhteisöjä yhteisten merkityksellisyyskeskustelujen äärelle yleispätevien toimenpidesuositusten sijaan. Positiivinen vuorovaikutus työyhteisön kesken lisää työn imua ja helpottaa kuormitusta. Vuorovaikutuksessa osoitettu ja koettu arvostus, huolenpito ja yhteenkuuluvuus rakentavat merkityksellisyyttä. (Dutton ym., 2016; Hakanen ym., 2012, Lysova ym., 2023, Wrzesniewski ym., 2003.)
Merkityksellisyydestä voi tulla tietoisemmaksi keskusteluissa, jotka koskevat aitoja kokemuksia ja merkityksellisyyden ilmenemistä työn arkisissa hetkissä. Tietoisuus merkityksellisyyden hetkistä ja tekijöistä vahvistaa merkityksellisyyttä (Lysova ym., 2023). Yhteisissä keskusteluissa voi tuoda esiin työn epäkohtia tai kuvitella ideaalia työn maailmaa sekä löytää tasaveroisia osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja matkalla kohti parempaa työelämää. (Yeoman, 2023.)
Työn m&m -tutkimushankkeen tutkimustulokset osoittivat, että työpaikoilla kaivattaisiin merkityksellisyydestä keskustelemista ja siitä hyödyttäisiin monella tavalla, mutta sitä ei juuri tapahdu. Hankkeessa toteutettu yhteistutkijuusprosessi mahdollisti osallistuneille työyhteisöille kollektiivisen merkityksenannon hetkiä. Osallistujien mukaan yhteinen keskustelu ja merkityksenanto helpotti huomaamaan, vahvisti ja syvensi merkityksellisiä hetkiä työn arjessa, avasi uudenlaisia perspektiivejä merkityksellisyyden kokemuksiin ja merkitykselliseen toimintaan työssä sekä vahvisti yhteenkuuluvuutta. (Oikarinen ym., 2023.) Työn M&M-kortiston arkikokemuskorttien sitaatit perustuvat työyhteisöissä käytyihin keskusteluihin.
Korttien kategoriat virittävät keskusteluihin erilaisten tiedonmuotojen avulla
M&M-kortisto nostaa keskusteluun työn arjessa koettuja merkityksellisyyden hetkiä ja rakentaa mahdollisuutta merkityksellisyyttä tukevaan vuorovaikutukseen. Kortiston sisältämät keskustelunavaukset tuovat esiin näkökulmia merkityksellisyyteen erilaisten tiedonmuotojen kautta: keskustelua voi käydä arkikokemusten, tutkimustiedon, taidekuvien tai yllättävien, uusien toimintakokeilujen eli yllätyshaasteiden näkökulmista.
Erilaisiin tiedonmuotoihin nojaavat keskustelunavaukset virittävät moniulotteiselle ajattelun taajuudelle, joka on tarkoituksenmukaista merkityksellisyyden hetkien tunnistamiselle ja niistä keskustelemiselle. Lisäksi erilaiset tiedonmuodot auttavat, kun työn moninaisten vaatimusten, kuormituksen ja pirstaleisuuden keskellä pyritään pysähtymään arjessa ilmenevien kokemusten äärelle ja jakamaan merkityksellisyyden kokemuksia työyhteisön kesken. Työyhteisön jäsenissä piilee syvää tietämystä siitä, mikä olisi olennaista heidän merkityksellisyyden kokemukselleen työssä, ja erilaisten keskustelunavausten toivotaan tukevan moninaisten kokemusten kirjon esiin tulemista. (Heron, 1996; 2001; Bailey & Madden, 2016.)
Tiedonmuodot, joihin kortisto perustuu, pohjaavat Heronin ja Reasonin (1996; 2006; 2008) yhteistutkijuuden (co-operative inquiry) tutkimusmetodologiaan. Yhteistutkijuuden keskeinen periaate on, että tutkittavaan ilmiöön syvennytään yhdessä niiden ihmisten kanssa, joita ilmiö koskettaa, sen sijaan että tämä ihmisryhmä olisi tutkimuksen kohde (Heron & Reason, 2006). Metodologiassa eritellään neljä erilaista tietämisen tapaa, jotka avaavat erilaista ymmärrystä tarkasteltavaan ilmiöön: kokemuksellinen (experiential), esityksellinen (presentational), teoreettinen (propositional) ja käytännöllinen (practical) (Heron & Reason, 2008). Erilaiset tiedonmuodot auttavat syventämään ymmärrystä arjen hetkissä ilmenevästä merkityksellisyydestä ja kun yhteinen ymmärrys syvenee, työyhteisöissä on mahdollista parantaa merkityksellisyyttä tukevaa kulttuuria.
Erilaiset tiedonmuodot Heronin ja Reasonin (2008) mukaan.
Tiedonmuoto | Kuinka tieto ilmenee? | Korttilaji Työn m&m -kortistossa |
---|---|---|
Teoreettinen tietämys |
Tietämistä asioista ja ilmiöistä teorioiden ja niiden soveltamisen kautta. Tietämistä ilmaistaan informatiivisina toteamuksina ja väittäminä. ”Merkityksellinen työ on tärkeää, koska se lisää tyytyväisyyttä työhön.” |
Tutkittu juttu |
Käytännön tietämys |
Tietämistä siitä, kuinka jotain tehdään. Ilmenee taitoina, kykyinä ja osaamisena. Tietäminen näyttäytyy hyödyllisenä ja tarkoituksenmukaisena toimintana. ”Tunnen merkityksellisyyttä, kun annan kollegalle positiivista palautetta.” |
Yllätyshaaste |
Kokemuksellinen tietämys |
Tietämistä välittömien havaintojen kautta. Ilmaantuu ihmisten kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa paikkojen tai asioiden kanssa. Tietämyksen muodostumiseen vaikuttaa empatia tai asian koskettavuus. Tietäminen on juurtunut kokemuksiin. ”Työni on merkityksellistä, kun näen opiskelijani kehittyvän ja etenevän opinnoissaan.” |
Arkikokemus |
Esityksellinen tietämys |
Kumpuaa kokemuksellisesta tietämyksestä ja merkityksenannosta kokemukselle. Kokemukselle annetut merkitykset näyttäytyvät, ilmaistaan tai tulkitaan kuvakielen kautta, esimerkiksi liikkeen, tanssin, musiikin, piirrosten, runojen, tarinoiden tai draaman muodoissa. ”Näin teatterissa ’Kauppamatkustajan kuoleman’. Olisi kauheaa, jos oma työelämäni valuisi hukkaan valheellisen unelman tavoittelussa, niin kuin näytelmän päähenkilöllä.” |
Kuvittelukuva |
4 C -malli kortiston sisällön teoreettisena taustana
M&M-kortiston arkikokemus-, yllätyshaaste- ja tutkimustietokategorioihin sovellettiin aikaisemman työn merkityksellisyystutkimuksen sisältöjä, esimerkiksi 4 C -mallia (Martikainen ym., 2022). 4 C -malli kiteyttää ihmisten merkityksellisyys- ja merkityksettömyystarinoissa yleisesti ilmenevät teemat neljään – englanninkielisessä alkuperäisversiossa – c-kirjaimella alkavaan otsikkoon.
Kun tutkittiin ihmisten kertomuksia merkityksellisestä ja merkityksettömästä työstä, kertomuksissa toistuvasti esiintyviä teemoja olivat yhteenkuuluvuus (connection) eli työn tekeminen muiden kanssa, myötävaikuttaminen (contribution), eli työn tekeminen muita ihmisiä tai tärkeitä päämääriä varten ja muuntuvuus (conversion), eli kehittymisen, oppimisen, onnistumisen ja omakohtaisen positiivisen muutoksen mahdollisuus. Merkityksettömyyden tarinoissa puhuttiin kahlitsevuudesta (confinement), erityisesti suhteessa omiin vaikutusmahdollisuuksiin, toimijuuteen tai ajankäyttöön työssä. Merkityksettömyyden tarinoissa ei myöskään ilmennyt myötävaikuttamisen tai muuntuvuuden mahdollisuutta.
4 C -kokemusulottuvuudet ilmenevät poikkileikkaavasti M&M-kortistossa, koska niihin keskittyminen voisi vahvistaa työn merkityksellisyyttä tai auttaa huomioimaan merkityksettömyyden uhkia. 4 C -ulottuvuuksilla on myös yhtymäkohtia useisiin aiempiin merkityksellisyystutkimuksiin, joissa merkityksellisyyden nähdään rakentuvan yksilöllisyyden, osaamisen, tunnustetuksi tulemisen ja yhteisöllisyyden hyväntekemisen ulottuvuuksista (esim. Pavlish & Hunt, 2012; Ryan & Deci, 2000; Lips-Wiersma & Wright, 2012; Bailey & Madden, 2016; 2017; Rosso ym., 2010; Rantanen ym., 2023).