Mitkä asiat yhteiskuntatieteissä ovat erityisen ajankohtaisia juuri nyt?
Oma kiinnostukseni on kestävyyskysymyksissä. Erityisen ajankohtaista nyt on erilaisten yhteiskunnallisten järjestelmien kyky selviytyä kriiseistä. Energiajärjestelmän ongelmat, kuten energiaköyhyys, ovat näkyvästi esillä. Samaan tapaan myös ruokajärjestelmässä, jota itse olen tutkinut, on paljon korjattavaa, mutta toisaalta tietysti myös mahdollisuuksia.
Mitä työpöydälläsi on juuri nyt?
Olen juuri aloittanut LUTissa. Voisi varmaan kuvitella, että työ alkaa puhtaalta pöydältä, kuten sanonta kuuluu. Ja näin oikeastaan onkin. Pöydälläni on kuitenkin sopivasti uutta ja vanhaa. Minulle uutena juttuna suunnittelen yhdessä muiden opettajien kanssa alkavan koulutusohjelman sisältöjä ja toteutuksia. Vanhempia juttuja ovat akateemisen työn tavanomaiset tehtävät, kuten artikkelien kirjoitus ja arvioinnit.
Miten päädyit akateemiselle uralle?
Luulen, että monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Olen luonteeltani utelias, tiedonhaluinen ja kiinnostunut monista eri asioista. Pidän myös opettamisesta. Lähteminen tälle polulle oli silti osin sattumaa. Minua pyydettiin opintojeni loppuvaiheessa harjoittelijaksi Jyväskylän yliopistoon järjestämään kansainvälistä konferenssia. Sain samoihin aikoihin gradun tekemiseen apurahan ja melko pian tuntiopettajan töitä, jonka jälkeen erilaisia tehtäviä ja vastuita alkoi tulla lisää. Alkuvaiheessa Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan silloisen professorin Marja Järvelän kannustuksella ja tuella oli myös merkitystä alalle päätymiselle.
Mistä asioista nautit työssäsi eniten? Entä mitkä asiat haluaisit muuttaa?
Työssäni yhdistyvät sopivalla tavalla itsenäinen työskentely ja ryhmässä toimiminen. Ja varmasti eniten nautin juuri yhdessä tekemisestä ja yhteisistä onnistumisista. Samoin nautin monesti opetus- ja ohjaustilanteista ja siitä, kun opiskelijat kokevat innostumisen ja oppimisen hetkiä. Olen niissä tilanteissa oppinut itsekin paljon.
Muutettavia asioita olisi tutkimustyöhön liittyvä epävarmuus. Kilpailu on aika kovaa. Alalle pääseminen ja siellä pysyminen eivät ole aina itsestä kiinni.
Mitä pidät tähänastisen urasi kohokohtana?
Tällä hetkellä olen todella innostunut ja motivoitunut tästä LUTin uudesta yhteiskuntatieteiden ohjelmasta ja juuri alkaneesta yliopisto-opettajan työstäni. Se on päällimmäisenä mielessä. Ja pidän sitä kyllä myös yhtenä työurani kohokohtana.
Mitä haluaisit tutkia, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä haluaisit kaikkien ymmärtävän viestinnästä?
Kriisien värittämässä ajassa on yhteiskunnallisesti tärkeää tutkia sitä, miten ihmiset ja yhteisöt löytävät selviytymiskeinoja niiden keskellä. Yksi kiinnostuksenkohteeni on liittynyt myös paikallisuuteen. Haluaisinkin siis tutkia lisää sitä, miten paikallisesti löydetään ratkaisuja esimerkiksi sosiaalisen kestävyyden kysymyksiin ja minkälaista politiikkaa, johtamista ja viestintää se edellyttää.
Kuka tai mikä inspiroi sinua viimeksi?
Monet arjen asiat. Minulla on päiväkoti-ikäinen lapsi. Olin äskettäin mukana päiväkodin perhetapahtumassa, ja lasten innostuneisuus ja vilpittömyys on aina inspiroivaa. Samoin se työ, mitä päiväkodeissa tehdään lasten eteen. Pidän yhteiskunnan kannalta tärkeänä lasten ja nuorten resursseista huolehtimista. Omassa työssäni olen puolestani inspiroitunut siitä, miten hyvällä motivaatiolla ja tulevaisuuteen uskoen opiskelijat opiskelevat – vaikeista ajoista huolimatta. Siksi LUTin yhteiskuntatieteiden kaltaiset uudet panostukset koulutukseen ovat arvokkaita.
Miten palaudut työstäsi?
Liikunnalla. Juoksen, hiihdän ja käyn kuntosalilla.
Kerro jokin asia itsestäsi, jota muut eivät kenties tiedä.
Olen oikeastaan aika ennakkoluuloton kokeilemaan erilaisia asioita – hallittujen riskien rajoissa. Allekirjoitan ajatuksen, että kannattaa joskus tehdä asioita, jotka eivät tunnu itselle välttämättä ihan luontevilta tai mukavilta. Vaikka asiat eivät ehkä heti ala tuntua täysin mukavilta, voi huomata, että ainakin niitä pystyy tekemään. Olen harrastanut esimerkiksi avannossa käymistä talviaikaan. Olen myös aikuisiällä aloittanut laulutunneilla käymisen, vaikka kouluaikoina luulin olevani täysin epämusikaalinen.
Lisätietoja:
