Ydinvoima on yksi Suomen merkittävimmistä vähähiilisistä energianlähteistä. Viime aikoina keskusteluun ovat nousseet myös pienydinvoimalat, joista lupaillaan yhtä ratkaisua esimerkiksi vähäpäästöiseen kaukolämmön tuotantoon. Vuonna 2023 Suomen kaukolämmöstä 38 prosenttia tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella.
”Pienydinvoiman käyttöä kaukolämmön tuotannossa selvitetään parhaillaan useassa suomalaiskaupungissa, eli se on erittäin ajankohtainen aihe”, kertoo LUTin yhteiskuntatieteiden osaston tutkijaopettaja Matti Kojo.
Ydinvoimala keskellä taajamaa?
Kojo tarkastelee työssään ydinvoimaa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Yhdessä tutkimusapulaisensa Anni Vainion kanssa hän on kirjoittanut pienydinvoiman oikeudenmukaisuudesta luvun lokakuun lopulla julkaistuun kirjaan Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025.
Pienydinvoimaa koskevassa oikeudenmukaisuuskeskustelussa nousee esiin varsinkin kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on pienydinvoimaloiden sijoittaminen.
Kaukolämmön tuotantoon käytettävät pienydinvoimalat ovat nimensä mukaisesti selvästi pienempiä kuin perinteiset ydinvoimalat. Ne myös sijoitettaisiin eri tavalla. Koska kaukolämpö tuotetaan aina paikallisesti, sen tuotantoon käytettävät pienydinvoimalat tulisi sijoittaa asutuskeskusten yhteyteen.
”Tämä herättää tietenkin myös asukkaiden mielenkiinnon, koska ydinvoimaan liittyy vahvoja mielikuvia ja näkemyksiä”, Kojo toteaa.
Tilaa Curious People -uutiskirje
Neljä eri näkökulmaa oikeudenmukaisuuteen
Kun puhutaan pienydinvoimaloiden sijoittamisesta, risteää keskustelussa useita oikeudenmukaisuuden näkökulmia. Yksi niistä on jako-oikeudenmukaisuus, joka liittyy hyötyjen ja haittojen jakautumiseen eri ihmisryhmille.
Lisäksi on tarkasteltava, keihin kaikkiin ydinvoimahanke ylipäätään vaikuttaa. Koska esimerkiksi ydinjätteen vaikutukset ovat niin pitkäaikaiset, on hankkeita suunnitellessa huomioitava myös tulevat sukupolvet ja heidän osallisuutensa. Tätä kutsutaan tunnustavaksi oikeudenmukaisuudeksi.
”Tässä olisi tärkeää tarkastella etenkin haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä. Kansalaisosallistuminen vaatii osaamista ja resursseja, joten sen ulkopuolelle voi jäädä ryhmiä, joilla näitä ei ole, mutta joihin kyseessä oleva hanke vaikuttaa.”
Hyvittävän oikeudenmukaisuuden näkökulmasta voidaan miettiä, miten kulloisenkin hankkeen mahdolliset (negatiiviset) vaikutukset tulisi hyvittää. Tällöin ei puhuta pelkästään rahallisista vaan myös ei-rahallisista keinoista, kuten mahdollisten ympäristövaikutusten kompensoimisesta.
Toisaalta voidaan tarkastella myös sitä, miten kaikilla niillä ihmisillä ja tahoilla, joihin ydinvoimahanke vaikuttaa, on mahdollisuus tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Tätä kutsutaan menettelytapojen oikeudenmukaisuudeksi.
Pienydinvoimaan on lähes sata eri teknologiaa
Pienydinvoimaloita suunnitellaan valmistettavan sarjatuotantona eli modulaarisesti. Se eroaa merkittävästi perinteisistä, suurista ydinvoimaloista, jotka rakennetaan yksittäisinä, uniikkeina laitoksina. Sarjatuotannossa on mietittävä varsinkin sitä, miten kulloisenkin hankkeen hyödyt ja haitat jakautuvat eri ihmisryhmille.
”Kuka maksaa sarjatuotannon aloituskustannukset ja kuka siitä hyötyy? Kuka suostuu niin sanotusti koekaniiniksi? Kenellä on vastuu teknologian lastentaudeista ja mahdollisista epäonnistumisista? Kuka lopulta maksaa laskun?” Kojo summaa.
Kojon mukaan oma kysymyksensä on vielä käytettävä teknologia. Tällä hetkellä maailmassa kehitetään lähes sata erilaista pienydinvoimateknologiaa. Pienydinvoimalatilausta harkitsevien kaupallisten toimijoiden on vaikea arvioida etukäteen niin sanottua voittavaa teknologiaa. Häviävän teknologian valitseminen saattaa asettaa sen tilaajan heikompaan asemaan.
LUT on ydinvoimaturvallisuuden asiantuntija
- LUT-yliopisto on ydinvoiman ja ydinvoimaturvallisuuden johtava asiantuntija. Se koordinoi ydinalan turvallisuuden koulutusohjelmaa.
- Ydinvoimaloiden termohydrauliikka on tärkein tutkimuskohde.
- Lisäksi LUTissa tutkitaan reaktorifysiikkaa, joka liittyy erityisesti neljännen sukupolven reaktoreihin.
- Lisätietoja ydinvoimatutkimuksesta.
Uraani ja ydinjäte – poissa silmistä, poissa mielestä
Kaikessa ydinvoimassa, myös pienydinvoimassa, suurimmat kysymykset liittyvät kosmopoliittiseen eli globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Tällöin tarkastellaan ydinvoiman koko arvoketjua eli tuotantoprosessia uraanin louhinnasta aina ydinjätteestä huolehtimiseen saakka.
”On tärkeää miettiä, mistä uraani louhitaan ja miten eettistä ja kestävää tämä kaivostoiminta on? Entä miten ydinjätteestä huolehditaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti?” Kojo selittää.
Ydinvoiman globaalin oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat olleet suomalaisessa keskustelussa pitkään pelkkä sivujuonne. Tässä toteutuu poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta.
Kojon mukaan vihreässä siirtymässä on kuitenkin kyse niin suuresta, valtioiden rajat ylittävästä asiasta, että kaikki näkökulmat tulisi huomioida, jotta vihreän siirtymän vaikutukset hahmotetaan mahdollisimman hyvin.
”Oikeudenmukaisuuskysymykset liittyvät yhtä lailla kaikkiin uusiin energian tuotantomuotoihin, ei pelkästään pienydinvoimaan. Oikeudenmukaisuuden tarkastelun kautta voidaan hahmottaa, millainen on yhteiskunnallisesti kestävä vihreä siirtymä. Hyvä lähtökohta siihen on ennakointi, tunnistaminen ja tunnustaminen, joita oikeudenmukaisen siirtymän toteutuminen edellyttää”, Kojo toteaa.
Lisätietoja:
