Tällä sivulla
Emmi Smolander, LUTin ympäristötekniikan maisteriopiskelija ja kasvuyrittäjä, on marraskuussa kaukana harmaasta suomalaismaisemasta. Hän on vetämässä yrittäjyysleiriä paikallisille naisille Keniassa nyt toista kertaa, Makongenin kylässä Kenian rannikolla, noin 45 kilometrin päässä Mombasan kaupungista.
”Naisen asema Keniassa on hyvin kotikeskeinen, ja tasa-arvoon on vielä pitkä matka etenkin maaseudulla. Toki yrittäjäkurssille osallistuneet naiset ovat saaneet perheen päältä eli mieheltä siinä mielessä tukea, että pääsevät kotiaskareiden parista osallistumaan yrittäjyysleirille”, Smolander sanoo.
Yrittäjyysleiri syntyi Ambitious.Africa -kansalaisjärjestön, opiskelijoiden kasvuyrittäjyyttä tukevan LUTES-yhteisön ja Home Street Home (HSH) -järjestön yhteistyöllä.
”On ollut ihanaa nähdä, miten antaumuksella naiset heittäytyvät mukaan, miten paljon he kehittyvät viikon aikana, ja ennen kaikkea millaista muutosta naisten yrittäjyys tuo koko kyläyhteisöön ja esimerkiksi naisten lasten elintasoon”, kuvailee Maija Luukka, tuotantotalouden nuorempi tutkija LUTissa ja yksi Ambitious.African perustajista.
Yhteistyösiltoja Afrikan ja Pohjoismaiden välille
Ambitious.Africa luo yhteistyösiltoja Afrikan ja Pohjoismaiden välille, ja toimii 3E-mallilla: education, entrepreneurship and entertainment eli edistää koulutusta, yrittäjyyttä ja elämyksellisyyttä.
”Vaikka yrittäjyysohjelmat ovat Ambitious.African ydintoimintaa, tyypillinen kohdeyleisömme ovat yliopisto-opiskelijat. Näin ollen yhteistyö HSH-järjestön kanssa on poikkeuksellista”, Luukka kertoo.
Luukka teki yrittäjyysohjelmia ensin LUTESin ja sitten Ambitious.African kautta. Hän otti yhteyttä ystäviinsä LUTESissa ja he innostuivat rakentamaan Makongeniin kustomoidun yrittäjyysohjelman. Yhteistyökumppaniksi löytyi Suomessa ja Keniassa alkunsa saanut, voittoa tavoittelematon Home Street Home ry.
Luukka ja HSH:n perustajiin kuuluva Viola Wallenius tutustuivat Instagramin kautta.
”Kävi ilmi, että HSH:n palveluita käyttävistä naisista vain harva osaa hyödyntää keskuksesta saamaansa koulutusta, saati muita taitojaan yrittäjänä”, Luukka kertoo.
Yrittäjyysleirin sisältö painottuu perustietoihin yrittäjyydestä – mitä yrittäjyys tarkoittaa, miten kirjanpitoa tulisi hoitaa ja mikä on sijoittajien merkitys. Luukka kertoo, että esimerkiksi Makongenin kylässä naiset tekevät paljon töitä ja pieniä kojuja on joka puolella, mutta liiketoimintaidot ovat melko nollassa.
Luukka ollut mukana Kenian matkoilla projektin alusta asti eli tänä vuonna hän matkasi Keniaan jo neljättä kertaa.
”Reissut Makongeniin ja Nairobiin ovat aina upeita oppimiskokemuksia. Vierailut ovat lisänneet ymmärrystä Itä-Afrikan talouskehityksestä ja startup -kulttuurista. On myös ollut hauska miettiä sitä, miten liiketoiminnan perusteita voi kiteyttää mahdollisimman yksinkertaisesti ja mikä on oikeasti oleellista”, Luukka kertoo.
”Makongenissa sukupuolten välistä tasa-arvoa ei ole, vaan miehet dominoivat, mikä juontuu esimerkiksi paikalliseen uskontoon, islamiin.
Olen saanut paljon perspektiiviä siihen, millainen paikka maailma on, miten voimakkaasti kulttuurit meitä muokkaavat ja mitä suomalainen tasa-arvo konkreettisesti tarkoittaa.”
Smolanderin mukaan kurssille osallistuvat naiset ovat ryhmätöitä tehdessään ujompia kuin suomalaisnaiset, ja hiljentyvät etenkin silloin, jos paikalle tulee miehiä.
”Siksi onkin hyvin tärkeää, että viesti kerrotaan niin sanotusti naiselta naiselle.”
”Kolmen päivän yrittäjyysleiri sai ajattelemaan, että itsellä on väliä”
LUT-kauppakorkeakoulu on tehnyt vuosien varrella tiivistä yhteistyötä Ambitious Africa -kansalaisjärjestön ja LUTESin kanssa eri aloitteissa. Yrittäjyysleiri Keniassa lukeutuu niihin aloitteisiin, joita kauppakorkeakoulu vuosittain tukee. Rahoitus on neljälle vuodelle.
Tutkijatohtori Igor Laine kauppakorkeakoulusta on yksi Kenia-projektin taustajoukoissa olevista tutkijoista. Hän kertoo, että useat maisteriopiskelijat International business and entrepreneurship -maisteriohjelmasta sekä tiedekunnan tohtoriopiskelijat ovat osallistuneet yrittäjyysleiriin omalla panoksellaan. Tänä vuonna mukaan lähtee LUT-kauppakorkeakoulun nuorempi tutkija Anna Sidorenko.
Käytännössä LUT-kauppakorkeakoulu tarjoaa matka-apurahoja, jotka kattavat kaikki matkaan liittyvät kulut mukaan lukien rokotukset, matkustamisen ja majoituksen. Tiedekunnan sihteeri on auttanut byrokratian hoitamisessa.
”Lisäksi tiedekunnan tutkijat ja opettajat varmistavat, että työpajamateriaali sopii tarkoitukseensa. Leirin esitysmateriaalit on lisäksi käyty läpi joidenkin yrittäjäkursseja vetävien opettajiemme kanssa”, Laine sanoo.
Yrittäjyysleirille osallistuu vuosittain 20–30 naista.
”Palautteen perusteella naiset ovat pitäneet erityisesti siitä, että leirin aikana saa pohtia omia vahvuuksiaan ja sitä, millaiseen yrittäjyyteen ne sopisivat”, Emmi Smolander sanoo.
Eräs yrittäjyysleirille osallistunut nainen kuvaili leirin antia näin: ”Kolmen päivän yrittäjyysleiri sai ajattelemaan, että itsellä on väliä”.
Naisyrittäjyyden tukeminen edistää tasa-arvoa ja lasten hyvinvointia
Makongenin kylässä asuva Viola Wallenius kertoo, että paikalliset ovat aina kehuneet leirien sisältöä. Walleniuksen mukaan useampi leirin käynyt nainen on edennyt liiketoimintasuunnitelmansa kanssa toteutukseen asti. Naiset ovat perustaneet esimerkiksi ompelimoita, kauneudenhoitoalan yrityksiä tai ruokatarvikekioskeja.
Wallenius työskentelee HSH-järjestön perustamassa keskuksessa. HSH pyörittää Keniassa muun muassa yhteistyössä Kalevala Korun kanssa naisten koulutuskeskusta, Kalevala Training Centeriä. Koulutukset on suunnattu erityisesti heikommassa asemassa oleville nuorille naisille, jotka ovat syystä tai toisesta pudonneet pois koulutieltä jossakin kohtaa elämäänsä.
Tarjolla on kolme eri koulutusohjelmaa: kampaamoalantutkinto, ompelijantutkinto ja tietotekniikan tutkinto. LUTin tukeman yrittäjyyskurssin osallistujat valikoituvat näiden opiskelijoiden keskuudesta.
”Seuraamme meiltä valmistuneiden opiskelijoiden jatkoa meidän alumniverkostomme kautta. Valitsemme yrittäjyysleirille sellaisia alumneja, jotka ovat kiinnostuneita oman yritystoiminnan perustamisesta tai jotka ovat jo aloittaneet tietä yrittäjänä”, Wallenius sanoo.
Wallenius kertoo koulutuskeskuksen filosofiasta.
”Me ajattelemme, että meidän koulutuskeskuksemme ei vain auta yksittäisiä nuoria, vaan voi myös muuttaa asenteita, kehittää koko yhteisöä ja luoda kestävämpiä ja tasa-arvoisempia tulevaisuuksia.
Naiset voivat osoittaa esimerkillään, että vaikeuksista huolimatta on mahdollista nousta ylös ja saavuttaa omat unelmansa.”
Kun naiset menestyvät yrittäjinä, he voivat toimia roolimalleina muille naisille ja tytöille.
”He voivat inspiroida seuraavia sukupolvia ottamaan aktiivisemman roolin yhteisössä ja oman henkilökohtaisen elämän päätöksenteossa. Tämä puolestaan edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja voi muuttaa perinteisiä käsityksiä naisten roolista yhteiskunnassa”, Wallenius sanoo.
Onnellinen 200 euron kuukausipalkalla
Leirin suunnittelussa pitää ottaa huomioon paikallinen kulttuuri, kuten ajan varaaminen rukoushetkille tai sääolosuhteet – jos sataa, kaikki naiset eivät välttämättä pääse osallistumaan opetukseen. Heidän pitää jäädä kotiin korjaamaan vuotavaa kattoa, joka voi olla tehty esimerkiksi palmunlehdistä punotuista materiaaleista.
Matkat Keniaan vaativat huolellista valmistautumista – pelkästään rokotteita tarvitaan paljon. Naisten tarvitsee varautua vaatteilla, jotka peittävät suurimman osan vartalosta, ja korut on jätettävä kotiin. Turvallisuudesta huolehtiminen on iso osa matkaa.
”Matkustamme neljän hengen ryhmissä, koska kaikkien naisten on mahduttava samaan autoon. Nairobissa ei voi kävellä turvallisesti edes sataa metriä”, Smolander kertoo.
Vaaleat pohjoismaalaiset herättävät kaduilla runsaasti huomiota. Eniten tottumista vaatii kuitenkin kuumuus ja kosteus – esimerkiksi pyyhe ei ehdi kuivua vajaassa neljässä päivässä.
”Kuumuus vaikuttaa myös ajatteluun, josta tulee siellä vähän tahmeaa. Olen Suomessa hyvin tehokas ja nopealiikkeinen tyyppi, mutta Keniassa on pakko tottua paikalliseen ajantajuun, joka ei tunne kiirettä tai edes aikatauluissa pysymistä”, Smolander naurahtaa.
Keniassa ollaan aina 10 päivää kerrallaan, ja Smolander on ehtinyt oppia tuossa ajassa paljon. Hänestä on ollut hämmentävää huomata, miten onnellisia paikalliset naiset ovat, ja miten pienistä asioista sikäläiset lapset iloitsevat.
”Yksi tyttö leikki minun pitkillä kynsilläni, jotka olivat muuttuneet kuumuudessa taipuisiksi. Hän oli touhusta liikuttavan innoissaan.”
Smolander uskoo, että länsimaisen ihmisen ahdistus kumpuaa mahdollisuuksien paljoudesta.
”Keniassa keskipalkka on 200 euroa kuussa, mutta ihmiset ovat siellä tyytyväisempiä elämäänsä kuin me täällä. He eivät ole somessa ja uutisvirrassa, eivätkä siten altistu vaikutteille ja vertaa koko ajan itseään muihin. Me olemme täällä onnettomia, vaikka meillä on aineellisesti niin paljon.”
Kuvat: Maija Luukka
Lisätietoja:
