Se oli minun oma ideani. Näin ajatteli Mirka Hemmilä, kun hän kaksi vuotta sitten haki opiskelemaan tuotantotaloutta LUT-yliopistoon. Hemmilä naurahtaa, että ehkä se ei kuitenkaan ollut ihan oma idea.
”Äidinäitini eli mammu, molemmat isoisäni sekä isäni ja äitini ovat kaikki opiskelleet LUTissa. Olen vuosien varrella kuullut monia kivoja tarinoita opiskelusta Lappeenrannassa.”
Hemmilä tulee siis varsinaisesta LUT-perheestä. Käy ilmi, että hän on imenyt luttilaisuuden jo äidinmaidossa, sillä hän syntyi äitinsä Katriina Vesalan vielä opiskellessa. Hemmilän ensimmäinen koti oli LOASin perheasunto Tervahaudankadulla.
Ja vielä toinen kiinnostava yksityiskohta: Hemmilän pappa luki itsensä insinööristä diplomi-insinööriksi kuusikymppisenä vain vähän ennen kuolemaansa. Nyt papan teekkarilakki on lapsenlapsen käytössä.
”Olen iloinen siitä, että voin tehdä papan lakille tällä tavalla kunniaa. Lakki pääsee kokemaan aitoa teekkarielämää”, Hemmilä sanoo.
Kolme sukupolvea luttilaisia
- Marja-Leena Joukainen. Tuotantotalouden alumni vuodelta 1979.
- Katriina Vesala. Kauppatieteiden alumni vuodelta 2004.
- Mirka Hemmilä. Aloittanut tuotantotalouden opinnot vuonna 2022.
Tilaa Curious People -uutiskirje
LUTista kiinnostaville urille
Hemmilä on ollut opiskelupaikkavalintaansa tyytyväinen. Kouvolalaislähtöinen nainen pohti myös Vaasaa ja Rovaniemeä, mutta Lappeenranta houkutteli kiinnostavalla koulutustarjonnallaan – tuotantotalous yhdisti sopivasti sekä taloutta että tekniikkaa.
Kun hänen mammunsa Marja-Leena Joukainen haki aikoinaan opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun eli LTKK:hon, opiskelumahdollisuuksia selvitettiin korkeakouluoppaasta.
”Avasin oppaan, panin silmät kiinni ja tökkäsin. Sieltä tuli LTKK. Hain opiskelemaan myös hammaslääketieteelliseen, mutta onneksi en päässyt. Tuotantotalous oli juuri minun juttuni.”
Suurimman osan työurastaan Joukainen on työskennellyt yrittäjänä. Hän on vetänyt isojakin yritysmaailman hankkeita ja tehnyt aikoinaan alihankintana töitä myös entiselle opinahjolleen. Nyt hän ”jäähdyttelee” ja tekee enää liikkeenjohdollista konsultointia.
Fuksiviikon alussa järjestimme Skinnarilankadun liikenteenjakajalle tervetuliaisbileet sohvineen, isoine puukirahveineen ja dj:neen.
Vesala oli jo valmistunut merkonomiksi tullessaan Lappeenrantaan opiskelemaan.
”Minulla oli selvät sävelet – en edes harkinnut hakemista muualle. Halusin joko talousrikostutkijaksi tai kirjanpidon opettajaksi. Lisäksi Lappeenranta oli lähellä Kouvolaa, Helsinki ei ole minua koskaan kiinnostanut.”
Vesalan urahaave toteutui: hän on vuodesta 2005 työskennellyt lehtorina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Xamkissa Kouvolan kampuksella vastaten taloushallinnon opetuksesta. Hän toimii myös ohjelmistorobotiikan koordinaattorina.
Hemmilän valmistuminen häämöttää viiden vuoden päässä. Hän miettii, että haluaisi tulevaisuudessa tehdä tiimityötä erilaisissa projekteissa.
”Kyse voisi olla vaikkapa uusiutuvaan energiaan ja kestävyysmuutokseen liittyvistä hankkeista.”
Ekskursioita ja bileet liikenteenjakajassa
Kaikki kolme naista ovat tavalla tai toisella olleet mukana opiskelijatoiminnassa. Joukainen toimi ylioppilaskunnan hallituksessa ja edustajistossa sekä urheiluseura Parrun sihteerinä. Vesala oli tutorina ja piti pääsykoekursseja. Hemmilä on puolestaan yksi LUTin markkinointiassistenteista ja ensi lukuvuonna hän aloittaa Abitiimin esihenkilönä.
Muistoja on monia. Joukainen kertoo, miten opiskelijarientoihin osallistuttiin yhdessä sairaanhoitaja- ja lääkintävoimistelijaopiskelijoiden (nykyiset fysioterapeutit) sekä kauppaopistolaisten kanssa.
”Mutta erityisesti minulle ovat jääneet mieleen teekkareiden ekskursiot ulkomaille sekä viikot Vierumäellä. Saatoimme lähteä porukalla viikoksi urheilemaan.”
Vesala kertoo eräästä elokuusta, kun he tutorit ottivat uudet opiskelijat vastaan poikkeuksellisella tavalla.
”Fuksiviikon alussa järjestimme Skinnarilankadun liikenteenjakajalle tervetuliaisbileet sohvineen, isoine puukirahveineen ja dj:neen. Skinnarilan henki otti vastaan kaikki, jotka tulivat kampukselle ensimmäistä kertaa jännityksissään.”
Homecoming Day 2024
Huhtikuun 13. päivä Lappeenrannan kampuksella
Mitä äiti opetti?
Itseohjautuva. Näin kuvailee Joukainen tytärtään ja samalla sanalla myös Vesala kuvailee omaa tytärtään. He ovat aina tienneet, mitä tahtovat. Vanhempi on voinut esittää toiveita ja antaa vinkkejä, mutta lapsi on kuitenkin tehnyt omat ratkaisunsa.
”Eihän toiselle voi sanoa, että nyt sinua kiinnostaa tämä aine, opiskele tätä. Mutta käytännön asioissa, kuten siinä, mistä kannattaa hakea opiskelija-asuntoa, olen neuvonut Mirkaa”, Vesala kertoo.
”Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät opiskelijat. Taustalla voi vaikuttaa se, että meillä on paljon poikkitieteellisiä tapahtumia, eikä ketään jätetä yksin.”
Kesätöiden suhteen äiti ja tytär olivat hieman eri linjoilla viime vuonna. Vesala ajatteli, että tyttären kannattaisi hankkia työ, joka tukee opintoja ja vie alalla eteenpäin. Hemmilä päätti kuitenkin hypätä ulos kuplasta, mennä töihin Padasjoen Alkoon ja asua mökillä. Tulevan kesän työ on jo sovittu: Hemmilä jatkaa LUTin markkinointiassistenttina.
Yhtä mieltä naiset ovat siitä, että kaikenlainen työkokemus on arvokasta. Perheessä on aina arvostettu työtä ja yrittämistä. Oppi on siirtynyt sukupolvelta toiselle: raha ei tule seinästä, ja oikeuksien lisäksi on myös vastuita.
”Täällä pidetään ihmisestä huolta”
Kun Joukainen aloitti opintonsa vuonna 1975, opiskelijoita oli noin 500. Viidessäkymmenessä vuodessa Skinnarilan kampus on paisunut pienestä korkeakoulusta noin 6000 opiskelijan yliopistoksi. Mukaan ovat tulleet myös kauppa- ja yhteiskuntatieteet. Yksi asia on ja pysyy: yhteisöllisyys.
”Minun aikanani se näkyi niin, että olimme kaikki samalla viivalla. Ei ollut väliä, tuliko maalta tai kaupungista, koulutetusta perheestä tai oliko sukunsa ensimmäinen korkeakouluopiskelija, kuten minä”, Joukainen kuvailee.
”Tänne ovat tervetulleita kaikki taustasta riippumatta. Voit olla 19-vuotias ekakertalainen, nelikymppinen ikiteekkari tai tällainen nopea paahtaja kuten minä olin. Täällä ei ole pätemisen kulttuuria”, lisää Vesala.
Hemmilä vahvistaa, että Skinnarilan henki on edelleen vahva ja voimissaan. Markkinointiassistenttina hän kiertää myös levittämässä LUTin ilosanomaa muualle Suomeen.
”Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät opiskelijat. Taustalla voi vaikuttaa se, että meillä on paljon poikkitieteellisiä tapahtumia, eikä ketään jätetä yksin.”
Yhteisöllisyydessä piilee myös LUTin ainutlaatuisuus, naiset miettivät. Kaikki ovat samanarvoisia, kaikilta voi kysyä apua, ja henkilökunta on hyvin tavoitettavissa. LOASkin saa kiitosta.
”Minusta täällä pidetään ihmisestä huolta”, summaa Vesala.
