Nykyisen sähkömarkkinamallin mukaiset energiaperusteiset sähkömarkkinat ohjaavat tehokkaasti sähkön tuotantoa, kulutusta, sähkövarastoja ja siirtokapasiteetin käyttöä sekä niihin tehtäviä investointeja.
Taloustieteen oppien mukaisesti organisoituihin markkinoihin ja hajautettuun päätöksentekoon perustuvassa järjestelmässä toimijoiden välinen kilpailu tuottaa yhteiskunnan kannalta tehokkaat ratkaisut. Sähkömarkkinat luotiin aikoinaan tuomaan alalle tehokkuutta ja asiakaslähtöisyyttä, ja siinä markkinat ovat toimineet erinomaisesti.
Sähkömarkkinat ovat toimineet tehokkaasti
Markkinat ovat ohjanneet tehokkaasti Suomen sähköjärjestelmän perustavanlaatuisen muutoksen, jossa hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet 80 prosenttia, toimitusvarmuus on säilynyt hyvänä ja sähkön hinnat ovat Euroopan alhaisimpien tasolla. Hiilidioksidipäästöjen laskun takana on päästökauppajärjestelmä, joka tuo kasvihuonepäästöjen ulkoisvaikutukset tehokkaasti markkinoiden hinnanmuodostukseen.
Sähkön tuotantoteknologioiden osalta on tapahtunut valtava muutos, kun uusiutuvat energialähteet, tuuli- ja aurinkovoima, ovat tulleet edullisimmiksi tavoiksi tuottaa sähköä. Suomella on kansainvälisesti erinomainen kilpailuasema erityisesti maatuulivoimassa. Sitä tukee myös vahva suomalainen sähkön kantaverkko. Akkuteknologia kehittyy kovaa vauhtia ja luo lisää mahdollisuuksia sähkön kulutuksen ja tuotannon tasapainottamiseen, erityisesti lyhytaikaisten vaihteluiden hallintaan.
Sähköistämistä pitää lisätä edelleen
Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä tärkein toimenpide on päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja raaka-aineista. Tämä koskee energian tuotantoa, teollisuutta, lämmitystä ja liikennettä. Energian tuotannossa pitää siirtyä päästöttömiin tuotantomuotoihin, kuten Suomi on jo pääosin tehnytkin. Teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen osalta ratkaisu on sähköistäminen – suora sähköistäminen aina, kun se on mahdollista, ja epäsuora sähköistäminen vedyn avulla, kun suora sähköistäminen ei ole mahdollista.
Teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen sähköistäminen muuttavat oleellisesti sähköjärjestelmän toimintaa. Kun teollisuus oppii hyödyntämään paremmin vaihtelevan tuulivoiman tuotannon, se luo sähköjärjestelmän näkökulmasta joustoa sähkön kysyntään. Sähköjärjestelmän näkökulmasta iso kysymys on vedyn loppukäytön joustavuus ja varastoitavuus tulevaisuudessa. Lämmityksen osalta kaukolämpöjärjestelmään ja lämpövarastoihin liitetyt lämpöpumput ja sähkökattilat joustavat sähkön hinnan mukaan. Sähkölämmitys joustaa myös kotitalouksien tasolla. Sähköjärjestelmän toimitusvarmuus paranee, kun toimijat kehittävät toimintansa joustavuutta markkinaehtoisesti sähkön hinnan mukaisesti.
Sähkön spot-hinnan vaihtelu on osa tulevaisuuden sähköjärjestelmää
Vaihtelu tarjoaa eri toimijoille mahdollisuuksia hyödyntää sähkömarkkinoilla oman toimintansa joustavuutta tuotannossa, kulutuksessa ja varastoinnissa. Näin ne tuovat joustoa koko sähköjärjestelmään – sekä jokapäiväisessä operoinnissa että toimintansa pidempiaikaisessa kehittämisessä. Vakautta hakevat toimijat voivat tehdä sopimuksia finanssimarkkinoilla tai kahdenvälisesti. Myös kuluttajat voivat halutessaan ostaa sähköä kiinteällä hinnalla.
Teollisuuden sähköistyessä kilpailukykyinen sähkö on kilpailukykyisen teollisuuden perusedellytys. Teollisuuden on opittava hyödyntämään sähkön hinnan vaihtelut säilyttääkseen kilpailukykynsä. Joustavuuden kehittäminen on osa yritysten kilpailukykyä.
Ajatus siitä, että yhteiskunnan tuella pyrittäisiin poistamaan vuorokausimarkkinoiden hinnan vaihtelut, johtaisi kalliiseen sähköjärjestelmään ja tulisi sähkön käyttäjille todella kalliiksi. On myös huomattava, että Suomi ei ole erillinen saareke, vaan osa eurooppalaisia sähkömarkkinoita, joilla sähkön hinnanmuodostus viime kädessä tapahtuu.
Niukkuustilanteet kasvattavat poliittista riskiä
Sähköjärjestelmän toimintaa arvioidaan kokonaisuutena. Mittareina käytetään sähkön hintaa, päästöjä ja toimitusvarmuutta. Suomi on tällä hetkellä vuositasolla omavarainen sähkön osalta. Sähköenergiasta ei ole pulaa – sähköjärjestelmä ei tarvitse lisää perusvoimaa. Sähkön hinta on keskimäärin edullinen, ja sähköä riittää keskimäärin hyvin. Sähkön tuotannon päästöt ovat alhaisella tasolla.
Tuotannon voimakkaan sääriippuvuuden takia sähkön riittävyys voi kuitenkin olla uhattuna erityisesti pitkään jatkuvissa kylmissä ja tuulettomissa talviolosuhteissa. Tällöin myös poikkeuksellisen korkeat hinnat ovat mahdollisia. Tämä haastaa sähköjärjestelmän hyväksyttävyyttä ja Suomen mainetta teollisuuden investointikohteena. Korkeiden hintojen aiheuttama poliittinen paine puuttua markkinoiden toimintaan kasvaa niukkuustilanteissa. Tämä voi johtaa hätiköityihin ratkaisuihin, jotka vaarantavat pitkän aikavälin kehitystä.
Sähköjärjestelmän perinteiset riskit, kuten vikaantumiset suurissa ydinvoimalaitoksissa tai merkittävissä siirtoyhteyksissä, ovat edelleen relevantteja. Myös ne voivat aiheuttaa sähkön riittävyysongelmia ja poikkeuksellisen korkeita hintoja ja johtaa poliittisiin toimenpiteisiin. Menneinä vuosina näitä riskejä hallittiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalla lauhdevoimalla. Enää tällaista tuotantoa ei ole.
Ratkaisuksi tarvitaan kustannustehokasta tukimekanismia
Riskikuvan mukaisesti tarvetta olisi erityisesti ratkaisuille, joissa puhutaan viikkotason niukkuustilanteista. Nykytilanteessa tämä tarkoittaa lisäjoustoa sähkön tuotantoon. Lyhyempien vaihteluiden hallintaan tapahtuu jatkuvaa joustavuuden kehitystä sähkön kulutuksen ja akkuvarastoinnin myötä.
Miksi tarvittavaa tuotantokapasiteettia ei synny markkinaehtoisesti? Toimijoilla on suuri riski investoida tuotantokapasiteettiin, jonka tarvetta on erittäin vaikea ennustaa. Tilanne voi muuttua sähköjärjestelmän kehittyessä ja toimijoiden saadessa lisää tietoa järjestelmän kehityksestä.
Tulevaisuuteen liittyy epävarmuutta, joten ratkaisun tavoitteeksi tulisi asettaa tehokas, puhdas ja toimintavarma sähköjärjestelmä vuonna 2030.
Tukimekanismin ominaisuudet
- Tuetaan Suomessa sijaitsevia uusia investointeja. Tuella rahoitetaan osa investointikustannusta. Muilta osin kapasiteetti toimii markkinoilla omistajan päätösten mukaisesti samoilla periaatteilla kuin muut tuotantolaitokset. Mallina ”fossiiliton jousto”.
- Tuki määritellään kustannustehokkaasti huutokaupoilla. Kilpailutilanteen säilyttämiseksi yhdelle toimijalle ei tule antaa tuettuun kapasiteettiin liian suurta markkinaosuutta.
- Tekniset reunaehdot: minimivaatimuksena kapasiteetin on käynnistyttävä ajanjaksolla, jossa ennusteet näyttävät kireää tehotilannetta. Nopeammin, alle tunnissa käynnistyvällä kapasiteetilla voitaisiin paikata sähköjärjestelmän ennustevirheitä sekä suurten ydinvoimalaitosten ja siirtoyhteyksien vikatilanteita. Erityisesti pitkien, vähätuulisten jaksojen ja pitkittyneiden teknisten vikojen varalta kapasiteetin on pystyttävä joidenkin viikkojen yhtäjaksoiseen tuotantoon.
- Mekanismi tukisi myös huoltovarmuutta. Tavoitteena tulisi olla, että tämän lisäksi ei enää tarvittaisi erillisiä teho- tai huoltovarmuusreservejä, jolloin näiden kustannukset jäisivät yhteiskunnalta pois. Myös kapasiteetin maantieteellistä sijoittumista olisi hyvä ohjata. Tällä tavoin kapasiteetti tukisi tehokkaimmin sähköjärjestelmän toimintaa ja huoltovarmuutta, koska sen avulla voitaisiin myös mahdollistaa poikkeustilanteiden saarekekäytöt.
- Tarvittavan kapasiteetin määrän ja tarvittaessa myös voimalaitosten sijaintialueet määrittelisi sähkön kantaverkkoyhtiö Fingrid.
Lisätietoja:
