Tällä sivulla
Tämän pöydän ympärillä käy kuhina. Arvo Alanko on yksi uteliaista, jotka katselevat aurinkopaneelien puhdistukseen kehitettyä prototyyppiä. Alanko on itsekin LUTin opiskelija ja Sons of Solar -aurinkopaneelitoimittajan työntekijä.
”Kiskoista rakennetaan eräänlainen rata aurinkopaneelien ympärille, ja virtalähteeseen yhdistetty laitteemme pyyhkii esimerkiksi siitepölyn ja katupölyn paneelien päältä. Laite on tarkoitettu pysyväksi hankinnaksi aurinkopaneeleita hyödyntävään talouteen. Laitteen voi ohjelmoida toimimaan vaikkapa vain öisin”, kertoo Atte Ruokonen prototyypin kehittäneestä opiskelijaryhmästä.
”Kiskoilla liikkuva kappale on päällystetty esimerkiksi mikrokuituliinoilla, ja ideana on, ettei puhdistukseen tarvitsisi käyttää vettä”, Ruokonen jatkaa.
Arvo Alanko keksii, että laitetta voisi kehittää edelleen.
”Se voisi lakaista lumet pois rakennuksen katolla olevien aurinkopaneelien päältä. Näin aurinkosähköä saisi hyödynnettyä entistä tehokkaammin Suomen talvessakin”, Alanko sanoo.
Sons of Solar on turkulainen yritys, joka on laajentamassa toimintaansa Lappeenrantaan kevään aikana. Aurinkosähkön hyödyntäminen on Suomessa vielä verrattain vaatimatonta, mutta Alanko ja Ruokonen ovat yhtä mieltä siitä, että paneelien puhdistaja voisi hyvinkin lisätä kysyntää.
”Kun aurinkopaneeli likaantuu, sen teho laskee”, Ruokonen toteaa.
Seuraavaksi silmiin osuu näppärältä kuulostava apuväline arkeen – sähköinen ostoskärry GreenChariot. Akkukäyttöinen kärry kestää noin 35 kilon kuorman oikeilla materiaaleilla tehtynä. Ostoskassit voi ripustaa kärryn yläosassa olevaan koukkurivistöön. Kärryn saa taiteltua kasaan, kun sitä ei käytetä.
”Ajattelimme kärryä suunnitellessamme ikääntyvää väestöä ja liikuntarajoitteisia ihmisiä. Sähköinen ostoskärry voi tuoda vapauden tunnetta elämään, kun pääsee käymään kaupassa itsenäisesti. Kärrymme on myös hyvä vaihtoehto sille, että ajaisi kauppaan autolla”, ryhmän Project Manager Aino Syväniemi kertoo.
Syväniemen mukaan sähköisen ostoskärryn akku on sen verran tehokas, että kun kaasun painaa pohjaan, kärryn kanssa voi juostakin. Jarrujakaan kärryssä ei vielä ole. Laitteen idea kuitenkin on, että sitä voi käyttää kävelyvauhdilla – ja kärrytellä painavat ostokset kotiin asti.
Aurinkopaneelin puhdistaja -ryhmä:
Atte Ruokonen
Sauli Pyrhönen
Jesse Viljakainen
Eetu Huunonen
Arttu Asikainen
Jyri Karjalainen
Noora Savolainen
Topias Pökkönen
Tuomas Riipinen
GreenChariot-ryhmä:
Aino Syväniemi
Eetu Sukanen
Hanna Kuru
Bogdan Locovei
Eeva Ruuska
Aleksi Rikkonen
Tommi Romppanen
Markus Ruotsalainen
Johannes Reijonen
Hyötyä ja huumoria sopivassa suhteessa
LUTin protopaja JHC:n kevätseminaarissa on esillä tänä vuonna ennätysmäärä prototyyppejä, peräti 39 kappaletta.
LUTin Lappeenrannan kampuksella sijaitseva JHC (J. Hyneman Center) täyttää viisi vuotta syksyllä 2023. Vuotuinen kevätseminaari on protopajan toiminnan eräänlainen huipennus, kun opiskelijat pääsevät esittelemään kurssitöitään. Kevätseminaari on kerännyt paikalle satoja kävijöitä, joukossa myös yhteistyökumppaneita esimerkiksi tiedekeskus Heurekasta.
JHC:n projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka kertoo, että erityinen hitti tuntuu olevan jätepuristin, niitä on tehty useampia. Opiskelijatöiden joukossa on myös muun muassa lehtiä itsenäisesti keräilevä lehtisilppuri, sinilevän kerääjä, biohävikkivaaka ja kannettavia energialähteitä.
Huumoria ei ole unohdettu, insinööripiireissä kun liikutaan. Yksi opiskelijaryhmä on varustanut vanhan, komean nahkaisen nojatuolin pyörillä ja sähkömoottorilla. Nojatuolin on todistetusti nähty liikkuvan yliopiston käytävillä. Toinen ryhmä on kehitellyt kannettavan kaiuttimen, jolla pystyy tekemään popcornia.
Virkki-Hatakka on ilahtunut huomatessaan, että JHC:n tiloissa on tehty myös taidetta. Eräs opiskelija on polttanut vanerille kuvan isästään vanhan moottoripyörän selässä.
”Toivoisin JHC:n tiloihin enemmänkin taiteen tekijöitä. Meillä voi luoda niin paljon muutakin kuin teknisiä laitteita. Vain mielikuvitus on rajana”, hän sanoo.
Projektissa kuuluu epäonnistua
Jamie Hyneman, tunnettu keksijä ja LUTin työelämäprofessori, käyskentelee LUTin pääaulaan kootussa prototyyppinäyttelyssä ja tulee pysäytetyksi tämän tästä. Hyneman, joka kutsuu Suomea toiseksi kotimaakseen, saa opiskelijoilta selfiepyyntöjä jatkuvalla syötöllä.
Hieman aiemmin Hyneman keräsi luentosalin täyteen From idea to innovation -luennollaan, jolla hän kertoi useista eri keksinnöistään ja niiden toteuttamisesta.
Hyneman tekee mielellään laitteen prototyypin puusta tai muista edullisista materiaaleista – metodi, jota hyödynnetään myös JHC-protolabran arjessa. Hynemanin mukaan prosessi on tavallaan taideteoksen tai designin luonnostelua ennen sen maalaamista tai rakentamista. Metodi sallii äkkinäiset virheet ja mahdollistaa niiden korjaamisen ennen enemmän aikaa vievää työvaihetta.
LUTin tutkijaopettaja, protopajan isoisäksi itseään kutsuva Markku Ikävalko kuvailee Hynemanin työskentelytapaa hyvin systemaattiseksi.
”Jamie jaksaa puurtaa. Hän ajattelee työkseen. Jamie miettii aina monta vaihtoehtoista toteutustapaa, testaa niitä ja oppii tekemistään ratkaisuista. Hänellä on tapana sanoa, että jos projektissa ei tule epäonnistumisia, projekti on epäonnistunut”, Ikävalko sanoo.
Hyneman itse toivoo, että LUTin protopaja varusteineen antaa opiskelijoille tunteen siitä, että mikä tahansa on mahdollista. Harjoituksen myötä heidän kokemuksensa pitäisi olla 'minulla oli idea, nyt minulla on tuote, wow'.
”LUTin yksi keskeinen etu on siinä, että täällä insinöörit, kauppatieteilijät ja yhteiskuntatieteilijät voivat tehdä yhteistyötä ilman tarpeettomia raja-aitoja. On hyvä muistaa, että ympäristön tulevaisuuteen liittyvät voimakkaasti myös sosiaaliset ongelmat, kuten eri maiden väliset tuloerot, ja näiden asioiden ratkaisemisessa tarvitaan poikkitieteellistä yhteistyötä”, Hyneman sanoo.
Hynemanin mukaan idea on tavallaan turha, jos se jää hyödyntämättä. Ei riitä, että on hyvä idea tai hyvä tuote, se pitää osata myös markkinoida ihmisille.
"Kauppatieteellinen osaaminen on tässä olennaisessa asemassa. On erinomaista, että JHC toimii osana LUT-kauppakorkeakoulua."
Hyneman tuumaa, että kaiken järjen mukaan hänen pitäisi tässä vaiheessa uraansa jo tunnistaa hyvä keksintö, kun hän sellaisen näkee.
”Siksi onkin parasta, kun opiskelija tulee ja sanoo, että ei, minä teen tämän näin – aivan toisin kuin itse tekisin. Tällaisessa tilanteessa meidän molempien pitää pystyä perustelemaan, miksi se oma tapa on parempi kuin toisen. Jos ideaansa ei pysty puolustamaan, idea ei mene kaupaksi."
Hynemanin mukaan kokemus tuo toki varmuutta suunnitteluprosessiin. Hän kertoo esimerkin nuoruudestaan, jolloin hän työskenteli kokkina kiireisenä iltana ravintolassa USA:n itärannikolla.
”Me nuoret kundit säntäilimme ympäriinsä kuin hullut ja yritimme pysyä tilausten perässä. Ravintolan omistaja, vanhempi herrasmies, tuli päästämään meidät tauolle ja teki saman määrän annoksia kuin me, mutta vain murto-osalla meidän kuluttamastamme ajasta. Kun katsoin omistajaa, hän vain seisoi siellä virnistellen ja pyöritellen lastaansa."
Hyneman käy Suomessa kerran, pari vuodessa ja viipyy yleensä viikon tai kaksi. Suomesta hän on vienyt mukanaan kotiinsa Yhdysvaltoihin muun muassa Harvian kiukaan – vaimo tarvitsi saunan, jottei palelisi jokiuintiensa jälkeen. Tilattu sauna ei kuitenkaan ollut ihan toivomusten mukainen.
”Onneksi osaan rakentaa kaikenlaista, joten nikkaroin sen sitten valmiiksi”, Hyneman naurahtaa.
Lisätietoja:
Terhi Virkki-Hatakka
