Hankala tilanne. Muilla sanoilla on vaikea kuvata tilannetta, jonka keskeltä LUT-yliopiston akatemiatutkija Katri Laatikainen löysi itsensä maaliskuussa 2020.
Taustalla oli vuodesta 2018 jatkunut tutkimustyö aikuisten vaippojen parissa. Etelä-Karjalan säästöpankkisäätiön rahoittaman tutkimuksen ansiosta Laatikaiselle tiimeineen oli muodostunut selkeä visio siitä, kuinka entistä mukavampia ja ympäristöystävällisempiä vaippoja olisi mahdollista valmistaa biohajoavista materiaaleista, kuten metsäteollisuuden sivuvirtoina syntyvistä sellupohjaisista raaka-aineista.
"Työskenteleminen yhteiskunnallisesti merkittävien projektien parissa on aina ollut haaveeni. Vaippaprojekti oli juuri sellainen", Laatikainen sanoo.
Vaikka vaippoihin liittyvä jäteongelma oli ilmeinen ja aikuisille kaivattiin kipeästi aiempaa käyttäjäystävällisempiä vaippoja, vaippatutkimus tuntui junnaavan rohkaisevista tuloksista huolimatta paikallaan. Yrityksiä ei saatu houkuteltua odotetulla tavalla mukaan, eikä ilman rahoitusta tehdä tutkimusta.
Kriittisten tuotteiden turvaaminen kriisiaikana
Maaliskuussa 2020 maailma sai uuden puheenaiheen, joka oli myös Katri Laatikaisen ja hänen erikoislääkärinä työskentelevän siskonsa Outi Kavasmaan huulilla sisarusten välisessä puhelinkeskustelussa.
Keski-Suomen keskussairaalassa työskentelevä Outi oli huolissaan suojavarusteiden riittämisestä ja kysyi, voisiko sisko auttaa. Erityisen uhkaavalta näytti hoitoalan henkilöstön hengityksensuojainten tilanne.
Rajat olivat menossa kiinni, ja pahimmassa tapauksessa maskien loppuminen Suomesta tarkoittaisi terveydenhuollon kantokyvyn romahtamista.
"Totesin, että lääkäriksi en ehdi tässä ajassa kouluttautumaan, mutta ehkä pystyisin auttamaan tutkijana. Eivätkä vaipat ominaisuuksiltaan niin kaukana hengityksensuojaimista ole."
"Puhelun loputtua lamppu vain syttyi päässäni, ja kerrankin se syttyi juuri oikealla hetkellä. Olihan se lopulta käsittämätön temppu, mikä me tehtiin", Laatikainen toteaa ja jatkaa tarinansa kertomista.
Kertakäyttöisten hengityksensuojainten puhdistaminen
Jo puhelun aikana Laatikainen kertoi siskolleen vuotta aiemmin kuulemastaan Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen esitelmästä, jossa kerrottiin vetyperoksidihöyrytyksen mahdollisuuksista. Vielä samana yönä Laatikainen kirjoitti sähköpostin Puolustusvoimissa työskentelevälle professori Markku Mesilaaksolle.
Kuukauden kuluttua puhelusta ja öisestä sähköpostista valmistui Ylöjärven Lakialassa sijaitsevalle Puolustusvoimien tutkimuslaitokselle linjasto, jossa on mahdollista puhdistaa käytettyjä kertakäyttöisiä hengityksensuojaimia vetyperoksidihöyrytyksen avulla.
Vaikka kertakäyttöisten suojainten puhdistusmenetelmä on tärkeä työkalu Suomen huoltovarmuuden turvaamisessa, on menetelmään tarkoitus turvautua vasta viimeisenä hätäkeinona tilanteessa, jossa terveydenhuollon kantokyky on uhattuna.
"Eikä kukaan tietysti haluakaan kasvoilleen toisen henkilön käyttämiä hengityksensuojainta, ellei ole aivan pakko. Siihen pakkorakoon tämä menetelmä kehitettiin", hanketta koordinoinut Laatikainen painottaa.
Suomeen omavaraista suojavarusteiden tuotantoa
Kesällä 2020 pandemia hellitti hetkeksi otettaan, mutta syksyllä uusi ongelma oli jo ovella. Samalla kun virus nosti uudelleen päätään, alkoi maailmalta kuulua huhuja muovin raaka-aineiden saatavuusongelmista.
Sairaaloiden laboratoriossa käytetään hirvittäviä määriä erilaisia muovituotteita, jotta näytteet saadaan tutkittua. Laboratoriot olivat olleet kovilla pandemian alusta lähtien, ja hallituksen koronastrategia nojasi laboratoriotesteihin.
"Huoltovarmuuskeskus otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisiko laboratorioissa käytettäviä kertakäyttöisiä pipetinkärkiä mahdollista puhdistaa uudelleen käytettäviksi hätätilanteessa. Rupesin saman tien selvittämään asiaa asiantuntijaverkostoni kanssa."
Aiemmassa hengityksensuojainten puhdistusprojektissa työryhmää oli auttanut tarjolla ollut taustatieto. Puolustusvoimien tutkimuslaitos ja VTT olivat jo vuosia tutkineet vetyperoksidihöyryn käyttöä tilojen ja materiaalien puhdistamisessa.
Pipetinkärkiä ei ollut tutkittu aiemmin. "Laboratoriokäytössä olevista tuotteista piti saada niin puhtaita, ettei niihin jäisi yhtään ainutta DNA-RNA pätkää, jotta testit eivät näyttäisi jäämien takia väärää positiivista tulosta."
Tyypillisesti akateemista tutkimusta tehdään pitkällä aikajänteellä. Matka oivalluksesta tuotteeksi saattaa hyvinkin viedä kymmeniä vuosia, ja tyypillistä on sekin, etteivät innovaatiot koskaan päädy tuotantoon.
"Saimme puhdistushankkeeseen resurssit kuudelle viikolle. Tämä oli jälleen huikea osoitus siitä, että tulosta todellakin syntyy, kun tutkimusorganisaatioista, yrityksistä ja muista asiantuntijaorganisaatioista saadaan koottua huippuosaajat yhteen."
Ympäristöystävällisiä kasvomaskeja metsäteollisuuden sivuvirroista
Maailmalla käytetään päivittäin miljardeja kasvomaskeja. Tällä hetkellä käytössä olevat kirurgiset suu- ja nenäsuojaimet on valmistettu pääosin polypropyleenistä eli muovista. Ympäristökuormitus on valtavaa.
Ennen pandemiaa Suomessa ei ollut lainkaan hengityksensuojainten tuotantoa, mutta pian pandemian alettua sellaista ryhdyttiin rakentamaan ja siinä onnistuttiinkin.
Katri Laatikaisen ollessa vielä tiimeineen rakentamassa hengityksensuojainten puhdistuslaitosta, häneen otti yhteyttä Tekstiimi Oy:n toimitusjohtaja Helena Vähäkangas. Tällä kertaa puhelun aiheena oli suojainten aiheuttama ympäristökuormitus. Jonkun pitäisi ehdottomasti polkaista Suomessa käyntiin biopohjaisten suojavarusteiden valmistus.
"Niinpä päätin ryhmäni kanssa, että tehdään nyt samaan hengenvetoon sitten sekin. Käynnistimme BIOPROT-projektin."
Kun jokainen uskoo omaan työhönsä hieman enemmän, koko ryhmä alkaa hämmästyttävällä tavalla saada tulosta aikaan.
Kesällä 2020 Laatikaisen luotsaama BIOPROT sai konsortion rakentamiseen tarkoitetun Korona Co-Creation rahoituksen, ja syksyllä 2021 uutisoitiin Business Finlandin myöntämästä kahden vuoden merkittävästä rahoituksesta.
Hankkeessa kehitetään biopohjaisia, antimikrobisia uuden sukupolven maskeja tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa. Konsortiossa on mukana 15 organisaatiota, joiden laajaa huippuasiantuntijoiden tiimiä Katri Laatikainen johtaa.
Keskivertolukiolaisesta kemiantutkijaksi
Katri Laatikainen on paitsi kemiantutkimuksen akatemiatutkija, myös kolmen alakouluikäisen lapsen äiti ja entinen SM-tason urheilija.
"Lukiossa rakastin järjestää koulun juhlia. Juhlimisen vastapainoksi urheilin ja pelasin pihapelejä. Haaveilin salibandyn pelaamisesta, mutta Muuramesta puuttui joukkue."
Lukion toisella luokalla opinto-ohjaaja pyysi Katrin juttusilleen. "Opo oli pannut merkille intoni juhlien järjestämiseen, mutta teki selväksi, ettei elämä voisi olla pelkkää juhlaa. Keskustelun myötä päätin ruveta panostamaan siihen ainoaan aineeseen, joka minua lukiossa kiinnosti."
"Kemian opettajamme oli aina todella kannustava. Hän teetti meillä paljon tutkielmia ja innostuin kokeellisesta tutkimuksesta."
Lopulta Katri Laatikaisesta tuli ylioppilas B:n papereilla. Lappeenrantaan hän päätyi, koska siellä oli kemiantutkimuksen koulutusohjelma ja salibandyjoukkue Nakkisormet.
"Luin pääsykokeisiin niin, että pääsisin aivan varmasti sisään. Pääsykokeiden jälkeen aloin treenata salibandya, enkä tehnyt koko kesänä muuta."
"Yliopistossa yksi proffa ihmetteli englanninkielistä harjoitustyötä palauttaessani, kuinka ihmeessä olin voinut päästä ylioppilaskirjoituksista läpi. Olisin varmasti päässyt helpommalla opinnoissani, jos olisin tehnyt lukiossa pohjatyöt paremmin, mutta näinkin olen pärjännyt", päivittäin englantia kansainvälisen tutkimustiiminsä kanssa käyttävä Laatikainen sanoo.
Lue aiheesta muualta:
Fast Expert Teams -verkosto
Maskien puhdistaminen
- Puolustusvoimat testasi sairaaloiden käytettyjen suojamaskien puhdistamista – ja onnistui!
- Asiantuntijaverkosto puursi puhdistaakseen hengityksensuojaimia koronapaineen alla – työ onnistui
Biopohjaiset hengityksensuojaimet
Kemiantutkimuksessa parasta on yhteiskunnan auttaminen
Tällä hetkellä Katri Laatikainen tiimeineen tekee tutkimusta, jolla on kiistatta yhteiskunnallista merkitystä. Ketäpä eivät olisi kirpaisseet kadulla lojuvat kasvomaskit, koronatesteistä kertyvä muovijäte tai vaipparoskiksen kiikuttaminen sekajätteeseen.
"Koko verkosto tekee todella merkittävää työtä. Oma tehtäväni on saada tiimistä parhaat kyvyt esiin. Kun jokainen uskoo omaan työhönsä hieman enemmän, koko ryhmä alkaa hämmästyttävällä tavalla saada tulosta aikaan."
Miten se käytännössä tapahtuu? Kuinka eri yliopistojen ja organisaatioiden parhaista voimista rakennetun konsortion saa puhaltaman yhteen hiileen aikana, jolloin kasvokkain tapaaminen ei ole mahdollista?
"Pyrin tunnistamaan, minkälaisissa rooleissa ihmiset ovat parhaimmillaan ja yhdistämään oikeat henkilöt työpareiksi keskenään. Tavoitteiden täytyy olla selkeitä."
Laatikaisen mukaan menestyksen takana on onnistumisen kulttuuri. Flow, jonka muutama innostunut yhteisön jäsen parhaimmillaan onnistuu tartuttamaan koko tiimiin.
"Kyse ei ole pelkistä onnistumisista vaan myös siitä, millä mielellä yhteisössä tehdään asioita onnistumisten välillä."
Palataan salibandyyn. Vuonna 2001 Laatikainen pääsi kovan omatoimisen harjoittelun jälkeen 1. divisioonassa pelanneeseen joukkueeseen, joka tunnettiin nimellä Nakkisormet ry.
Lue aiheesta muualta:
Ruiskupula
Vaipat
Vuonna 2002 joukkue nousi divarista naisten salibandyliigaan ja pärjäsi vuosi vuodelta yhä paremmin. Menestys huipentui vuonna 2006, jolloin nimensä NST:ksi muuttanut joukkue pelasi Suomen mestaruudesta tuhatpäisen kotiyleisön edessä. Lappeenrannan urheilutalolla elettiin salibandyhuumaa, ennätysyleisö kannusti omiaan ja jännitys säilyi viimeisille minuuteille.
Laatikainen on verrannut lukuisia kertoja tutkimustiimiään vuoden 2006 Suomen mestarijoukkueeseen. Voittamisen filosofia on peräisin monta vuotta NST:n peräsimessä toimineelta ja nykyisin Suomen Salibandyliiton huippu-urheilujohtajana toimivalta Jarkko "Jakke" Rantalalta.
"Jokainen yksilö ei voi jatkuvasti olla supertähti, mutta meillä kaikilla on ollut selkeät roolit ja yhteiset tavoitteet, joiden avulla olemme suunnanneet kohti yhteistä päämäärää. Yhteisellä filosofialla on äärimmäinen merkitys."
Laatikainen uskoo, että jo kahden vuoden päästä käytössämme on yhä ympäristöystävällisempiä suojavarusteita. Myöskään vaippaprojektia ei ole haudattu.
Hengityksensuojaimista kertynyt oppi auttaa takuulla myös vaippojen kehittämisessä tulevaisuudessa. Kun aikuisille on onnistuttu kehittämään sekä käyttäjä- että ympäristöystävällisempiä vaippoja, tieto siirtyy varmasti myös lasten vaippoihin.
"EU on jo kieltänyt muovipillit. Aivan varmasti tämä suuntaus valuu myös terveydenhuollossa käytettäviin varusteisiin. Ei Suomi voi jäädä vain odottelemaan. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi todisteltu, että joukkuepelillä saadaan nopeasti hyvää tulosta aikaan. Ei auta kuin laittaa haalarit jalkaan ja ottaa lapio kouraan, niin se Jakkekin meitä aina lietsoi onnistumisiin."
