Analyyttisen kemian laboratoriotyöt -kurssi kuuluu kemiantekniikan toisen vuoden perusopintoihin. Se pohjautuu aiempaan kurssiin, jossa on käyty analyyttisen kemian teoria läpi.
Kurssilla opiskelijat pääsevät käytännössä laboratorioon tutustumaan erilaisiin analyysilaitteisiin sekä kokeilemaan, miten eri laitteistot toimivat. Kurssin tavoitteena on, että opiskelija oppii ymmärtämään minkälaisia sovelluskohteita ja käytännön rajoitteita kullakin analyysilaitteella on.
Kolmannen vuoden kemiantekniikan opiskelija Elisa kertoo kurssista:
”Kurssilla tehdään neljä erilaista laboratoriotyötä parin tai pienen ryhmän kanssa, joissa jokaisessa tutustutaan erilaisiin analyysilaitteisiin. Jokaisesta laboratoriotutkimuksesta tehdään raportti, jossa harjoitellaan analyyttisen menetelmän ja saatujen tulosten raportointia.
Kurssin lopussa on paneeli, jossa jokainen ryhmä kertoo ”asiantuntijana” tietystä analyysistä, saaduista analyysituloksista sekä siitä, miten tuloksiin on päädytty. Kurssilla ei ole tenttiä tai muutakaan kuulustelua, vaan kurssi suoritetaan laboratoriotöitä tehden, niihin raportit laatien ja paneelissa loistaen.
Minusta raudan määritys rautatabletista oli mielenkiintoisinta, sillä usein pillereitä syödään tietämättä todellisuudessa tarkkaa pitoisuutta vitamiineista. Myönnän ainakin itse, että harvoin katson edes paketissa lukevaa pitoisuusmäärää.
Toinen mielestäni mielenkiintoinen työ oli kivennäisvesien anionipitoisuuksien määritys. Käytännössä siis katsoimme, kuinka hyvin erilaisten kivennäisvesien ja muutaman kolatuotteen pullon kyljessä oleva teksti esimerkiksi natrium- ja kalsiumkarbonaatin osalta piti paikkansa.
Kurssin opettavaisin asia oli mielestäni se, kuinka erilaiset analyysilaitteet käytännössä toimivat, kun itse pääsi niitä käsittelemään. Lisäksi opin, ettei aina kannata sokeasti uskoa mitä pullon tai vitamiinipurkin kyljessä lukee, sillä tiedot ovat yleensä aina suuntaa-antavia ja pientä heittoa löytyy jokaisesta tuotteesta.”
