Tarina sai alkunsa vuonna 2013, kun LUT:ssa tietotekniikkaa opiskeleva Pauli Jutila osallistui LUT:ssa kesäkurssina järjestetylle Mobile Game Crash Courselle. Jo ennen kurssia Jutila oli kaveriporukalla kehittänyt Sommerkopter-nimisen pelin, jonka kehitys jäi kuitenkin kesken. Kurssilla Jutila sai uskonvahvistusta pelialan ammattilaiselta ja päätyi kolmen kaverinsa kanssa tekemään Sommerkopterista kaupallisen version. Samalla syntyi myös Headnought.
"Kävin LUT:n yrittäjyysyhteisö LUTES:n eri tapahtumissa oppimassa muun muassa semmoisista asioista kuin kirjanpito ja starttiraha. Aiemmin yrittäjyys ei kiinnostanut pätkääkään", Jutila sanoo.
Pelin kaupallinen versio sai nimekseen WoodChopper, ja yrityksen missioksi muodostuivat eettiset, opettavaiset ja väkivallattomat pelit, jotka sopivat kaikenikäisille.
"Eettinen pöhinä sopi hyvin ensimmäiseen peliin. Se sai hyvää palautetta, mutta ei se pelinä ollut kovin hyvä. Kenellä nyt ensimmäinen peli olisi?"
Uusia aluevaltauksia
Nyt, pari vuotta myöhemmin, WoodChopperia on ladattu yli 100 000 kertaa ja sitä pelaa edelleen satoja pelaajia viikossa. Samassa ajassa moni asia on muuttunut: yrityksen repertuaari on laajentunut ja työn alla on omia sekä alihankintana tehtäviä pelejä. Pelien lisäksi yritys tekee taiteellista grafiikkaa ja animaatioita.
"Tällä hetkellä työstämme muun muassa erilaisia autopelejä. Tulossa on myös Mad Maxin inspiroima peli, jossa räjäytellään juttuja", Jutila kertoo.
Mies itse arvostaa työssään vapautta ja sitä, että pienessä, viiden hengen organisaatiossa toiminta on läpinäkyvää. Ylipäätään hän pitää tärkeänä, että voi tuoda leivän pöytään tekemällä itselleen mielekkäitä hommia. Kun on oma yritys, tekemiseen myös sitoutuu aivan eri tavalla.
"Olen ollut töissä isossa organisaatiossa, ja se korporaatiokitka ja byrokratia eivät olleet minun juttuni. En viihdy sellaisessa ilmapiirissä. Siksi päätin perustaa oman firman. Että voi itse päättää asioista ja tietää tarkalleen, mitä asioita ja miksi täällä tehdään. Tavoitteena on, että pystyisimme elättämään itsemme tällä, olemaan riippumattomia ja tekemään juuri sellaisia pelejä kuin haluamme".
Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta
Suomessa jokaiselle pelifirmalle löytyy oma paikkansa. Jutilan mukaan pelialalla ollaan kuin yhtä isoa perhettä: piirit ovat pienet ja kansainvälisesti vertailtuna porukka on tiukasti yhteen hitsautunut. Tietoa ja kokemuksia jaetaan hyvin avoimesti.
"Pelifirmat Suomessa eivät varsinaisesti kilpaile keskenään, pikemminkin sparraavat toisiaan. Mekin istumme samassa toimistossa Seepia Gamesin kanssa. Jokainen firma tekee omanlaisiaan pelejä. Esimerkiksi meille omaleimaista tällä hetkellä on typerä huumori ja keskittyminen hassuihin yksityiskohtiin, joihin muut eivät edes kiinnitä huomiota."
Menestyminen alalla on pitkälti kiinni hyvistä tyypeistä. Teknisten taitojen lisäksi myös myynti-, markkinointi- ja kielitaidot ovat tarpeen.
"Hyvä tyyppi on parempi koodaamaan, parempi tekemään animaatiota ja hoitamaan metahommia eli esimerkiksi myyntiä - myös ulkomaille, kuin porukka firmassa tällä hetkellä. Aina kannattaa palkata vain itseään parempia tekijöitä", Jutila sanoo.
Pelifirmat pyörivät Suomessa Jutilan arvion mukaan keskimäärin kaksi vuotta. Headnoughtilla on menossa jo neljäs vuosi. Eläkeikään on vielä tovi, mutta Jutila toivoo saavansa myös eläketulonsa omasta firmastaan. Vaikka matka on pitkä ja töitä riittää, pitää mies huolen, että arkeen mahtuu muutakin kuin pelit.
"Tulen yleensä kymmeneksi toimistolle, luen postit ja käynnistämme päivän yhteisellä aamupalaverilla. Pyrimme pitämään työpäivät normaaleina, noin kahdeksan tunnin mittaisina. Vapaa-ajalla vietän aikaa tyttöystäväni kanssa ja katson YouTube-videoita. En pelaa tietokonepelejä – se on vähän sama, kuin olisit makkaratehtaassa töissä ja tietäisit, miten ne makkarat oikeasti tehdään."
