Innovatiiviset organisaatiot ja kestävä yhteiskunta

Innovaatiopolitiikan tutkimuksessa keskitytään niin innovaatiopolitiikan käsitteistön kehittymiseen kuin näiden uusien käsitteiden käytännön soveltamiseen ja hyödyntämiseen innovaatiopolitikan toimeenpanossa. Tutkimus kohdentuu mm. käytäntöihin ja prosesseihin, joiden tavoitteena on tukea innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien syntyä ja kehittymistä, alueellista uudistumista, sekä laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.

Johtamista käsittelevällä tutkimuksella pyritään selvittämään innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia tukea organisaatioissa toimivia henkilöitä kohtaamaan eri toimintaympäristöt. Innovaatiojohtamisen avulla tunnistetaan tilanteita ja tapoja, joilla koko organisaatiota sekä yhteistyötä muiden sidosryhmien kanssa voidaan kehittää.

Innovaatiojohtaminen on ennen kaikkea ihmisten johtamista eikä siten keskity pelkästään tuotekehitykseen tai teknologiajohtajuuteen. Fokus ja halu parantaa innovaatiotoimintaan liittyvää, niin yksilö-, että organisaatiotasolla, ovat organisaation tärkeimpiä voimavaroja myös tulevaisuudessa. Vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun integroimisen mahdollistaminen eri prosesseissa on tärkeää, jotta voidaan saavuttaa uusia toiminnan tasoja tai innovaatioita organisaatioiden ja eri yhteistyömuotojen toiminnassa.

Sosioteknisillä murroksilla tarkoitetaan komplekseja, systeemisiä, esimerkiksi jollakin toimialalla tai yhteiskunnan toiminnoissa tapahtuvia monitasoisia muutosprosesseja. Nämä murrokset syntyvät erilaisten teknologisten ja sosiaalisten tekijöiden ja monen tason välisessä vuorovaikutuksessa.

Sosioteknisten murrosten tutkimuksemme kohdistuu esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden, kuten vanhuspalveluiden digitalisaatioprosessien dynamiikkaan ja tähän liittyviin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Tutkimuksessa tarkastellaan esimerkiksi teknologian käyttöönottoon ja innovaatioiden leviämiseen ja juurtumiseen liittyviä kysymyksiä.

Käytäntölähtöinen innovaatiotoiminta voidaan määritellä käytännön ongelmatilanteista käynnistyviksi innovaatioprosesseiksi, joiden ratkaisu syntyy erilaisten osaajien yhteistyön kautta.  Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan tutkimus voi kohdistua organisaatioiden, verkostojen ja ekosysteemien innovaatiopotentiaalin tunnistamiseen ja innovaatiokyvykkyyden kehittämiseen erilaisilla menetelmillä (mm. taidelähtöiset menetelmät, pelillistäminen) tai rooleilla (brokerointi). Tutkimus voi kohdistua esimerkiksi innovaatiokulttuurin kehittämiseen luovuutta ja innovatiivisuutta tukevaksi tai siihen kuinka erilaista asiantuntijuutta kuten käyttäjätietoa voidaan hyödyntää monitoimijaisissa innovaatioprosesseissa.

Digitaaliset palvelut ovat laaja kokonaisuus, joka koskettaa kaikkia ihmisiä ja toimialoja.  Ne ovat erottamaton osa ihmisen elämää, tietoa, palveluita ja yhteisöllisyyttä. Tutkimuksen ytimessä on käyttäjälähtöisesti suunniteltu ja toteutettu asiakaslähtöinen palvelukokemus. Tutkimushankkeissa on laajasti tutkittu mm. käyttökokemuksia ja vaikutuksia monitieteisillä menetelmillä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, opetuspalveluissa sekä kaupunkiympäristöjen kehittämisessä .

Hyvinvointiteknologian tutkimuksessa keskitytään ihmiskeskeisen hoivan ja teknologian väliseen suhteeseen mikro-, meso- ja makrotasoilla. Tutkimusaiheita ovat mm. sosiotekninen murros; hyvinvointi digitalisoituvassa hoivatyössä; teknologian käytön ihmisiin (työntekijät/asiakkaat) kohdistuvat vaikutukset; palveluverkostojen johtaminen sekä käyttäjälähtöiset innovaatioprosessit. Tutkimusympäristönä on pääasiassa ollut vanhuspalvelut (palveluasuminen ja kotihoito).

-

Olemme tutkimustiiminä luoneet monenlaisia yhteiskehittämisen menetelmiä nykypäivän monimutkaisten pirullisten haasteiden käsittelemiseen. Menetelmät hyödyntävät erilaisia tiedon ja tietämisen muotoja, kuten esim. narratiivista, taide- ja teatterilähtöistä työskentelyä, ja räätälöityvät yhteiskehittämisprosesseihin, jossa erityyppiset asiantuntijat mahdollistavat omien yhteisöjen ja verkostojen toimijoiden osallistumista paikallisiin, kansallisiin ja globaaleihin toimijayhteisöihin.

Tätä toimijaprosessia voi kuvata innovaatioekosysteeminä, jossa planetaariset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset ja suhteelliset tilat ja toimijuus luodaan yhdessä niin, että ne ovat tarkoitettu haasteiden ymmärtämiseen ja kestävien ratkaisuideoiden tuottamiseen.

Työn merkityksellisyyden tutkimus keskittyy sekä työntekijöiden merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden kokemusten ja niitä rakentavien kontekstien ymmärtämiseen sekä siihen, kuinka merkityksellisyyden kokemista voi tukea organisaatioissa. Merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden kokemukset ovat henkilökohtaisia ja subjektiivisia, mutta samalla rakentuvat vuorovaikutteisesti ympäristöissään ja ihmisten välillä. Näin merkityksellisyydellä on sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja systeemisiä ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat esimerkiksi kestävämmän työelämän kehitykseen.

Merkityksellisen työn tutkimus ulottuu myös eudaimonisen hyvinvoinnin ja hyvän elämän kysymyksiin. Sekä subjektiivisia kokemuksia että niiden kytköksiä tarkastellessaan merkityksellisyyden tutkimus nojautuu tieteidenvälisyyteen ja monimenetelmäisyyteen.