Tällä sivulla
Erilaiset generatiivisen tekoälyn käyttöliittymät ovat antaneet ihmisille nopean, helpon ja edullisen tavan tehdä sisällöntuotantoa. LUT-kauppakorkeakoulun professori Paavo Ritala sanoo, että samalla myös valheellisten sisältöjen tuottaminen ja levittäminen on tullut aiempaa helpommaksi.
”Informaatioavaruus täyttyy kohinalla, joka voi näyttää erittäin koherentilta ja mielenkiintoiselta, vaikkei sisältö olisi totta”, Ritala sanoo.
Paavo Ritala huomauttaa, että tekoäly ei tiedä, mikä on totta tai valetta, ellei ihminen ole sitä sille opettanut.
”Se on ihminen, joka yrittää esimerkiksi ansaita toisten kustannuksella. Opportunistit ovat saaneet loistavia uusia työkaluja käyttöönsä tekoälyn kautta. Kansalaisten medialukutaidoille olisi tilausta”, sanoo Ritala.
Ritala puhui aiheesta LUTin joulukuisessa webinaarissa yhdessä Yle News Labin päällikkö Jukka Nivan kanssa. Heitä haastatteli LUTin työelämäprofessori Sami Sykkö.
Uusi luottamuksen logiikka: ”Jos ystäväni jakaa tiedon, se on totta”
Jos luottamus mediaan rakentui ennen siten, että tv-ruudussa puhui vakavakasvoinen mies kravatti kaulassaan, nyt arvioimme tiedon luotettavuutta sosiaalisen median suhteiden kautta. Näin mediamurrosta kuvailee Jukka Niva.
”Mietimme sitä, kuinka läheinen olen sen ihmisen kanssa, joka jakaa tietyn jutun somessa. Jos minulla on luottamussuhde kyseiseen ihmiseen, saatan uskoa vaikka sellaisen väitteen, että espoolaiset ovat marsilaisia. Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että tähän tapaan tieto nykyään leviää somessa”, Niva sanoo.
”Olemme vahingossa hyödyllisesti idiootteja ja levitämme väärää tietoa somen kautta.”
Vaikka suomalaiset luottavat Yleen uutismediana, Nivan mukaan Ylen instituutioroolista ei ole TikTokissa juuri hyötyä.
”Ehkä maailman paras sanomalehti New York Times on siellä ihan yhtä suuri tekijä kuin joku vaikuttaja Alabamasta, ja tämä on ongelma”, hän toteaa.
Nivan mielestä Yhdysvaltojen Piilaakson teknologiayritykset muuttavat tapamme olla ihmissuhteessa ja tavan tehdä politiikkaa – ja tähän olisi herättävä.
Niva puhuisikin medialukutaidon sijaan mieluummin somefeedinlukutaidosta. Paras disinformaatio on sellaista, joka vahvistaa pelkojamme – siksi yksilöllinen, algoritmeihin perustuva sisältö myy.
”Tarvitsemme tietoa siitä, miksi näemme feedissämme juuri sitä, mitä näemme. Vaihtakaa kaverin kanssa luureja päiväksi ja katsokaa, miten erilaiselta maailmanne näyttää. Katsokaa toistenne IG-feediä tai TikTok-feediä, se paljastaa paljon.”
Suomalaisia suojelee – ainakin toistaiseksi – maan pienuus. Ritala ja Niva huomauttavat, että Suomessa on yleensä helpompi tarkistaa, mikä media tietoa jakaa ja onko se taho luotettava. Yhdysvalloissa, jossa asuu 300 miljoonaa ihmistä, Bostonissa asuva ei välttämättä voi olla varma, onko vaikkapa Idahon Boisessa uutisoiva media luotettava lähde vai ei.
”Suomessa luottamus instituutioihin on yhä kova, samoin koulutustaso, eikä meillä ole niin paljon korruptiota kuin monessa muussa maassa. Tämä kaikki antaa meille lisäaikaa, mutta uskon, että esimerkiksi vaalivaikuttaminen hiipii arkeemme pikkuhiljaa”, Niva sanoo.
”Tutkimusten perusteella tiedämme, että me kaikki haluamme kuluttaa sellaista journalismia, joka vahvistaa omaa ajatusmaailmaamme, koulutustasosta riippumatta. Ilmiötä kutsutaan vahvistusharhaksi. Meillä on siksi vastuu myös purkaa polarisaatiota”, Ritala lisää.
Omistajuuden ja tekijyyden määrittely kriisissä
Mediavaikuttaja, työelämäprofessori Sami Sykön äänellä selostetut Linnan juhlat, mutta tekaistut sellaiset. Sami Sykkö suosittelemassa kryptovaluutan ostamista, mutta ei oikea Sami Sykkö, vaan tekoälyn luoma versio hänestä.
Sami Sykölle on todellisuudessa käynyt näin. Kyse ei ole aivan harmittomasta pilasta, sillä osa ihmisistä oli niin vakuuttuneita vale-Sykön puheista, että he ottivat Sykköön yhteyttä ja kyselevät sijoitusvinkkejä.
”Onko minulla omistajuutta omaan ääneeni ja ulkonäkööni?” Sykkö kysyy.
On totta, että tekoäly osaa mallintaa kenen tahansa äänen ja vartalonliikkeet. Jukka Niva sanoo, että tekoälyn haittapuolista puhuttaessa ajaudutaan helposti dystopiaan, kauhukuvaan tulevaisuuden yhteiskunnasta, mutta:
”Haluavatko ihmiset katsoa tunnista toiseen bottia?” Niva haastaa.
Paavo Ritala kertoo, että osa puheammattilaisista on antanut äänensä äänipankeille proaktiivisesti. He ovat päättäneet lähteä mukaan kehitykseen.
”Tekijyyden ja omistajuuden kohtalo on oikea huoli, joka pitää ratkaista, jo tietotyöläistenkin kannalta”, hän toteaa.
Ritala ideoi, että ehkä tulevaisuudessa meillä on käytössämme eräänlainen tekoälyn Wikipedia, jossa kansalaiset valvovat sinne kerätyn tiedon todenmukaisuutta.
” Wikipediahan on tavallaan kansanäänestys faktoista”, Niva sanoo.
Ratkaisumalli: tiedon hallinta ja tekemisen omaleimaisuus
Vaikka moni seikka huolestuttaa ja mietityttää tekoälyn kehityksessä, Nivan ja Ritalan mielestä ei kannata vaipua synkkyyteen. Heidän näkemyksensä mukaan tekoäly ei vie tietotyöpaikkoja, mutta se muuttaa tavan tehdä työtä.
”Historiallinen fakta: kaikesta työstä automatisoidaan kaksi prosenttia vuodessa. Tekoäly on vain yksi teknologian muoto”, Ritala sanoo.
”Ihmiset ovat aika hyviä keksimään itselleen uusia työtehtäviä, jotka ovat merkityksellisiä. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi tekoälytuubaa.
Netti on täynnä esimerkiksi tekoälyn tekemiä kirjoja, mutta ne eivät ole kovin kiinnostavia, sillä niissä toistuu tietty geneerisyys. Siksi ihmistä tarvitaan enemmän kuin koskaan.”
Ritalan mukaan tekoäly kehitettiin alun perin hyvien päätösten aikaan saamiseksi – ennusteiden tekemiseen, jotta voitaisiin valita data-analyysin avulla paras päätös. Tekoäly onkin esimerkiksi tehostanut tiedonhakua, ottanut monia rutiinitehtäviä hoitaakseen ja sen avulla on kehitetty erilaisia sovelluksia ihmisen avuksi. Ihmisen on edelleen tehtävä faktantarkistusta, mikä on yhtä lailla vaikeaa niin ihmiselle kuin tekoälylle.
”Ihmisen osa on se, että teemme luovaa ja kriittistä ajattelua vaativaa työtä”, Ritala sanoo.
Jukka Niva täydentää, että tiedonhaku voidaan automatisoida ja näin tapahtuukin.
”Paras malli toimia on ihmisen ja koneen yhteistyö. Kone hoitaa rutiinit, siinä se on hyvä, mutta luovuus on ihmisellä. Ihmiseltä kysytään ajattelukykyä ja ennen kaikkea uuden tiedon löytämiskykyä.”
Sen sijaan, jos asiakas kokee, että hänelle suolletaan vain koneen tekemää sisältöä, tulee tunne, ettei ole kovin arvokas. Nivan mielestä edellä kuvattu ei ole pidemmän päälle toimiva liiketoimintamalli.
”Filosofinen taka-askel on tarpeen. Kysykäämme, miten yritämme palvella asiakasta loppumattomien sisältöjen maailmassa, miten autamme heitä elämässä. Me journalismissa tarjoamme tarkistettua tietoa. Silloin itseasiassa tarjoamme asiakkaalle hallinnan tunnetta maailmasta, ja se tuntuu jokaisesta kansalaisesta hyvältä, se on se tarjoamamme journalismin lisäarvo”, hän summaa.
Artikkeli perustuu LUT-yliopiston Miten tekoäly mullistaa mediaa, journalismia ja totuuden käsitettä? -webinaariin 13.12.2024, jossa työelämäprofessori Sami Sykkö haastatteli professori Paavo Ritalaa ja Yle News Labin päällikköä Jukka Nivaa. Voit katsoa tallenteen webinaarista tämän linkin kautta (Youtube).
Lisätietoja:
