Niin organisaatioilta kuin yksittäisiltä ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän kykyä ymmärtää mediaympäristön muutoksia ja selvittää kohtaamansa tiedon paikkansapitävyys.
Informaatiolla ja viestinnällä on vaikutettu ja pyritty vaikuttamaan aina. Sosiaalinen media on kuitenkin nostanut informaatiovaikuttamisen esiin uudesta, kielteisestä näkökulmasta. Termit, kuten dis- ja misinformaatio, botit, trollit ja deepfake ovat tuttuja yhä useammalle.
”Etenkin Suomessa olemme tottuneet luottamaan siihen, että mediasta saamamme informaatio pitää paikkansa. Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että näkyvyyttä saavat yhä helpommin myös toimijat, jotka eivät noudata tätä sääntöä”, LUTin viestintätieteiden yliopisto-opettaja Kaisa Pekkala sanoo.
Mitä disinformaatiolla tarkoitetaan, ja miten se eroaa misinformaatiosta?
Sekä dis- että misinformaatio viittaavat virheelliseen tietoon. Termien ero löytyy informaation levittäjän motiivista.
Jos informaatiota levittävä taho levittää virheellistä tietoa tarkoituksella, puhutaan disinformaatiosta. Misinformaatio puolestaan on virheellistä tietoa, jota levitetään uskoen sen olevan totta.
Informaatiovaikuttaminen ja disinformaatio eivät ole uusia asioita. Vaikuttamista on tehty eri aikakausina myös levittämällä valikoitua, vääristeltyä tai täysin virheellistä tietoa. Sosiaalinen media on kuitenkin muuttanut disinformaation tavoittavuutta ja vaikutusta.
”Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa niin paikkaansa pitävää kuin virheellistä informaatiota on saatavilla enemmän kuin koskaan. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi tuottaa ja jakaa sisältöjä globaalille yleisölle. Tämä demokratisoi viestintämaisemaa, mutta tarjoaa samalla yhtäläiset mahdollisuudet tahoille, joiden tavoite on levittää väärää tietoa ja näin aiheuttaa vahinkoa tai häiritä julkista keskustelua”, Pekkala kertoo.
Disinformaation alkuperäisiä tuottajia ei ole välttämättä montaa. He kuitenkin keräävät ympärilleen laajoja seuraajien verkostoja. Seuraajat puolestaan pitävät heidän tarjoamaansa tietoa totuutena ja levittävät sitä edelleen. Disinformaation vaikuttavuus syntyy siis etupäässä verkostoissa, joissa se leviää.
Digitaalinen teknologia on tehnyt virheellisistä ja valheellisista sisällöistä entistä uskottavampia. Esimerkiksi kuvien ja videoiden aitoutta voi olla pitkälle kehittyneen ja tekoälyn vauhdittaman kuvankäsittelyn myötä vaikea arvioida.
Miten disinformaation levittämistä voidaan torjua, ja miksi se on tärkeää?
Demokratiassa viestinnän läpinäkyvyydellä on tärkeä rooli. Demokratia toimii, kun pystymme luomaan yhteistä tilannekuvaa ja tekemään faktapohjaisia päätöksiä. Tässä vastuunsa on sekä yksilöillä että organisaatioilla.
”Organisaatiot voivat torjua mis- tai disinformaatiota olemalla viestinnässään läpinäkyviä ja proaktiivisia. Se luo luottamuspohjan, joka vie tilaa virheelliseltä tiedolta ja sitä levittäviltä toimijoilta. On hyvä myös muistaa, että mikäli organisaatio ei itse jaa tietoa, joku muu tekee sen. Tällöin tiedon laatuun ei voi itse vaikuttaa”, Pekkala kertoo.
Tämän takia organisaatioiden on tärkeää kehittää omaa viestintäkyvykkyyttään ja kuunnella ja tarkkailla omaa viestintäympäristöään.
”Organisaation on tärkeää tuntea mediaympäristö ja sen toimijat. Näin se pystyy tunnistamaan keskustelut, joissa sen olisi hyvä olla mukana, ja tuomaan esiin relevantteja faktapohjaisia sisältöjä.”
Yksittäiset ihmiset voivat torjua disinformaatiota esimerkiksi ilmiantamalla somessa kohtaamansa virheellistä tietoa ja bottitilit.
Virheellistä tietoa jakavien tahojen kanssa voi käydä myös rakentavaa keskustelua, jossa virheitä pyritään oikaisemaan. Erityisesti tällaista keskustelua voi käydä niiden tahojen kanssa, jotka levittävät misinformaatiota.
Mitä LUT-yliopisto tekee mis- ja disinformaation torjumisen eteen?
LUTissa tutkitaan median murrosta sekä etenkin sosiaalisen median vaikutusta viestintäkäyttäytymiseen ja organisaatioiden viestintään. Tutkimuksen painopistealueita ovat muun muassa vastuulliset viestinnän käytänteet, viestintäosaaminen ja muuttuvat viestintäroolit.
”Organisaatioiden kypsyys toimia nykyisessä viestintäympäristössä vaihtelee paljon. Osa organisaatioista ymmärtää mediaympäristön muuttuvan toimintalogiikan ja osaa toimia siinä sujuvasti, mutta on myös organisaatioita, joissa vasta pohditaan, millaista osaamista mediaympäristön muutokset edellyttävät”, Pekkala toteaa.
LUTin viestintätieteiden opinnoissa keskitytään vastuulliseen ja vaikuttavaan viestintään etenkin kestävyysteemojen ympärillä.
Mis- ja disinformaation torjumisessa ei olekaan kyse pelkästään uuden tiedon jakamisesta, vaan myös jo olemassa olevan tiedon esiintuomisesta. Tämä liittyy esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyvään tutkimustietoon.
”Tutkitun tiedon saavutettavuus on tärkeää, jotta yhteiskunnan eri toimijat voivat hyödyntää sitä päätöksenteossaan ja voimme kehittää kestävää ja demokraattista yhteiskuntaa.”
